Ja jonkun on tehtävä työt...
"Yli viisitoista vuotta eduskunnassa on merkittävä osa 48-vuotiaan miehen elämästä. Vanhemmilta saadut ohjeet ja opastus elämää varten ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Noilta perustoilta olen rakentanut ja rakennan työtäni kantaen vastuuta – kansanedustajana.
Avioliitto Johannan, ja elämä kahden lapsemme kanssa luovat puitteet sille arjelle, jossa elän silloin, kun voin vaihtaa solmion ja puvun verkkareihin.
Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun vaimoni Lahden kauppaopistossa tapasin. Opiskelut Tampereen yliopistossa sosionomiksi, usean eri kunnan palveluksessa tehty työ ja erilaiset luottamustehtävät ovat antaneet hyvän pohjan ja näköalaa nykyiseen tehtävääni.
Järjestöihminen olen ollut aina varsinkin liikunnan parissa jo pikkupojasta lähtien. Kotikuntani valtuustossa olen ollut opettelemassa, joskus niin vaikeatakin, päätöksentekoa vuodesta 1985 lähtien. Puheenjohtajuutta kesti toistakymmentä vuotta.
Maakunnallista näköalaa on tuonut muutama vuosi sitten loppunut yli kymmenvuotinen rupeama Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallituksen varapuheenjohtajana ja reilu viisi vuotta sitten päättynyt kymmenen vuoden jakso Päijät-Hämeen Liikunnan ja Urheilun puheenjohtajana.
Puolueeni eri tasojen eri tehtävissä olen ollut pian 30 vuotta.
Eduskuntatyöni keskiössä on ollut jäsenyys – yli neljätoista vuotta – sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Eduskuntavaalien jälkeen toista kertaa tapahtunut valinta valiokunnan puheenjohtajaksi on antanut valiokuntatyöhöni niin uuden näkökulman kuin syvyydenkin. Ihan vähäinen muutos ei ollut se, että puolue siirtyi hallituksesta oppositioon - sillä on suora vaikutus arjen työssä. Tässä valiokunnassa koen vaikuttavani suoraan ihmisten arkeen. Tulen tietämään ja tunnistamaan lakien sisältöjen lisäksi sen, kuinka monimutkainen lainsäädäntöä meillä toden totta onkaan. Suuren valiokunnan jäsenyys avasi eurooppalaisen näkökulman työni sisältöihin.
Valtakunnan tasolla minulla on yksi ja sitäkin mieluisampi luottamustehtävä - Kuntoliikuntaliiton puheenjohtajuus. Omaan liikuntaan olen vuosien jälkeen saanut aivan uuden kipinän – väittävät, että se näkyy jopa ulospäin. Viisitoista vuotta kestänyt lentopallo on jäänyt, mutta tänään minut voit tavata niin sukset jalassa hiihtämässä kuin suunnistuskartta kädessäkin. Suunnistuksen suurtapahtumaan Jukolan viestiin osallistumisesta on tullut eräs vuoden kohokohdista – jo yhdeksän kertaa.
Aivan uuden kokemuksen on tuonut jo kahdeksan vuoden ajan curling, tuo olympiakisojen yleisösuosikki, josta "plakkarissa" on Lahden Kortteliliigan mestaruudet vuosilta 2005, 2006, 2007 ja 2008, 2010 sekä hopeatila vuosilta 2004 ja 2009.
Esso Kukonlinna (mikään kun ei ole enää ennallaan niin nykyisin St 1, minulle tulee kuitenkin aina olemaan Esson baari) on ollut kantapaikkani yli 40 vuoden ajan. Siellä, jos missä kuulee elämän ilot ja murheet juuri sellaisina kuin ne ovat.
Kiinnostus raviurheiluun on vain syventynyt vuosien varrella. TOTO tuo ja TOTO vie, on tuttu toteamus, saisi tuoda vaan jonkin verran useammin. Kuninkuusravien päivämäärä on ollut piirrettynä kalenteriini katkeamattomana ketjuna vuodesta 1993 lähtien.
Hevosen omistamiseen olen ottanut tuntumaa ns. kimppaomistajuuden muodossa. Toistaiseksi tunteikkaimmat kokemukset ovat ori Axel Laukon suorituksesta nelivuotisikäluokan pääkilpailusta "Suuressa Suomalaisessa Derbyssä" Axel oli mainion esityksen jälkeen neljäs ajalla 14,5. Sanda Spiritin Käpylä GP voitto marraskuulta 2010 ei myöskään hetkeen unohdu. Hienoja kokemus kaikille meille osaomistajillekin.
Minua tutkinut lääkäri kirjoitti muutama vuosi sitten lausuntoonsa "keski-ikää lähestyvä mies". Niin, harmaan sävyjä on ilmestynyt ohimoille, yhä useammin muistot palaavat menneeseen ja on oppinut ymmärtämään sen, että kaikkea ei voi tietää ja osata.
Onneksi tänään ei tiedä mitä huomenna tapahtuu – ja se on hyvä se. Kohdalleni on osunut hiihdettäväksi latu, jossa on ollut useampia vaihtoehtoja – tällä tyylillä on kuitenkin tavoitteeni jatkaa."
