Sähköä tulee kun laittaa töpselin seinään. Lämpöä riittää kun jossakin poltetaan jotain. Auto kulkee kun laitetaan bensaa tankkiin. Energiaa on aina tarvittu ja tarvitaan jatkossakin. Millaisia määriä tarvitaan ja millä tavoin tuotettuna on sekä meistä tämän sukupolven kuluttajista kiinni kuin ja ennenkaikkea riippuivainen siitä kehityksestä, joka on teknologian ja osaamisen kautta saavutettavissa.

Valmistautuessamme tulevaisuuteemme tiedämme tänään varmuudella sen, että nykyisillä käyttömäärillä saati sitten mahdollisilla lisätarpeilla uusiutumattomattomat luonnonvarat tulevat loppuunkulutetuiksi ennemmin  tai myöhemmin. On täysin selvää, että painopisteen on ainakin ajastaan siirryttävä uusiutuviin energiamuotoihin ja samalla on tehtävä työtä ja luotettava myös siihen, että uudella tekniikalla kyetään tyydyttämään niitä tarpeita, jotka vuosikymmenten saatossa ovat odottamassa. Ennakoitavissa on myös se, että halvan energian aika on ohi, ellei kyetä tekemään todellisia läpimurtoja uusien ja uusiutuvien energialähteiden osalta. Säästämiseenkin pitää oppia – tarvitaan asennemuutosta.

Sitoumuksiin vastattava

Me olemme sitoutuneet ilmastomuutoksen torjuntaan ja pysäyttämiseen. Vaikka menneen kunnon ja oikean talven aikana sai useita kertoja kuulla, miten ns. Kööpenhaminan kokouksen seurauksena luonto “reagoi” välittömästi omalla tavallaan, ei kyse ole pelkästään “uskon asiasta”. Yksittäisen ihmisen tai yksittäisen kansakunnankin mahdollisuudet vaikuttaa varsinkin jos ja kun koetaan, että nuo “toiset” eivät kuitenkaan tee asialle mitään tai riittävästi – jokainen meistä voi vaikuttta omilla tekemisillään, jokaisella valtiolla on oma vastuunsa. Tarvitaan myönteisiä esimerkkejä. Vaikkei välitöntä uhkaa muutoksista olisikaan ja muutokset olisivat miten hitaita, niitä kuitenkin tapahtuu. Tällöin ei tarvitse miettiä kuin esim. sitä miten meilläkin rankemman puoleiset sateet ovat lisääntyneet tai maailmalla kuivuuden runtelemat aiemmin viljavat alueet ovat poistuneet ruoantuotannosta tai miten saamme uutisista kuulla aiemmin harvinaisten luonnonilmiöiden yleistymisestä.

Olemme sitoutuneet lisäämään EU.kin tavoitteiden mukaisesti vuoteen 2020 mennessä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä niin, että 38 % kaikesta käytetystä energiasta on puuta, tuulta bioa jne. Tavoite on kova semminkin kun samanaikaisesti pitäisi ja pitää pystyä huolehtimaan esim. siitä, että teollisuutemme (sen vielä Suomessa olevan) kilpailukyvyn esteeksi ei muodostuisi ainakaan energian hinta. Emme pääse tavoitteisiimme ilman päätöksiä, ilman määrätietoista otetta tavoitteiden täyttämiseksi.

Arviointia tulevaisuuteen

Maan hallitus on oman esityksensä tehnyt. Esitys sisältää monia eria tapoja ja toimia suunnan ollellessa selkeä. Samalla kun tavoite on täyttää ilmastopoliittiset velvoitteet lisätään panostuksia uusiutuvien enegiamuotojen teknologian kehittämiseen ja ohjataan myös taloudellista tukea siihen, että kotimaiset uusiutuvat energiamuodot tulisivat laajasti käyttöön. On aliarvostavaa puhua risupaketista tilanteessa missä vähänkään nyt laadittuihin esityksiin perehtyvä voi todeta, että tavoitteena on hypätä kokonaan uudelle tasolle – kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla. Parantamisen varaa varmasti on aina, toisenlaisiakin vaihtoehtoja voidaan esittää, mutta nyt on olemassa “kartta”, joka mahdollistaa tulevaisuutta ennakoivan päätöksenteon. Vähäinen ei ole myöskään sen asian merkitys, että omavaraisuutta tavoitteleva malli on hajautettu niin energiamuotojen kuin “tuotantoalueidenkin” osalta. Syntyy kestävällä tavalla vähintään 20 000 uutta työpaikkaa eripuolille maatamme.

Osana nyt tehtyä esitystä on ydinvoiman lisärakentaminen. Hallitus esittää kahden uuden reaktorin rakentamislupia. Olen vuonna 2002 äänestänyt ydinvoiman puolesta. Niin on tarkoitus tehdä nytkin. Uusiutuvat ja ydinvoima eivät ole toisiaan poissulkevia energiatuotantomuotoja. Vuosikymmenten näköala energiatarpeista on senkaltainen, että vaikka taloudellinen kasvu hiipuisikin (mitä varmastikaan monikaan ei toivo) ja tätä kautta energian tarpeen kasvu taittuisi, me tarvitsemme monimuotoisen perusenergiaratkaisun, joka turvaa myös omavaraisuuden. Riskejä ei pidä väheksyä, vaaratonta ydinenergiaa ei olekaan. Tässäkään asiassa ei pidä myöskään ylireagoida. Tarvitsemme sähköä, lämpöä ja käyttövoimaa. Tarvitaan päätöksiä – hankalienkaan asioiden siirtäminenkään harvoin tilannetta parantaa. Sähkökään kun ei tulevaisuudessakaan tule pelkästään pistorasiasta.

Yksi hetki, suuret voimat

Luonto on jälleen kerran näyttänyt voimaansa ja ihminen luonnon armoilla ollessaan haavoittuvuutensa. Tulivuoren purkaus “jossain” lamaannutti koko Euroopan lentoliikenteen. Kiireet loppuvat ja aikataulut pettävät – senkin kanssa on kyettävä elämään. Toivottavasti myös opimme jotain. Voi ennakoida luonto “näyttää voimiaan jatkossakin. Tietotekniset ongelmat ovat pieniä sen rinnalla kun ihmisen voimat eivät yksinkertaisesti riitä. On tärkeää, että edes yritetään varautua sään ja luonnon voimiin – ja mieluummin ennenkuin on pakko. 

Please add a comment

Tagit

Blogi arkisto