Aikana jolloin edelleen ihan liian moni on työtön, saattaa tuntua väärältä edes yrittää puhua ja miettiä keinoja syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella olevien työllistymisen esteiden purkamiseksi. Me elämme tässä ja nyt, mutta samalla meidän pitää kyetä ajattelemaan pidemmälle. Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa – kymmenen, viidentoista vuoden kuluttua me olemme tilanteessa missä tarvitsemme hyvinvointimme ylläpitämiseksi kaiken käytettävissä olevan työpanoksen.

Koko meidän sosiaaliturvamme rakentuu on/off perustalle – joko olet töissä tai et ole. Samanaikaisesti meillä on – esimerkiksi 270 000 työkyvyttömyyseläkeläisen joukossa 30 000 – sellaisia ihmisiä, jotka ovat itse ilmoittaneet haluavansa tehdä työtä ellei siihen olisi lainsäädännöllisiä esteitä.

Kyse on toisaalta paljosta muustakin kuin lainsäädännössä olevista puutteista ja ongelmista. Tullaan tarvitsemaan laaja ja merkittävä asennemuutos, jotta vajaakuntoiset mutta kuitenkin omien mahdollisuuksiensa ja voimiensa mukaan työkykyiset voivat työllistyä.

Merkittävääkin asenteiden muuttumista on havaittavissa. Kilpailu osaavasta työvoimasta on lisääntymäänpäin. Tänään olemme tilanteessa, missä tulevaisuuden menestyjät panostavat työntekijöidensä jaksamiseen ja työhyvinvointiin tavalla, missä olemassa olevien työntekijöiden työkykyisyydestä huolehditaan. Kyse on muustakin kuin toimivasta työterveyshuollosta – työtehtäviä räätälöidaan ja haetaan mahdollisuuksien mukaan monenlaisia joustoja.

Tulevaisuudessa tarvitsemme myös lainsäädännön uudistamistyötä. Tohtori Markku Lehdon selvitysmiestyön taustaryhmänä toimineesta ryhmästä viestit niin työntekijä kuin työnantajapuoleltakin olivat selvät. Osatyökykyisyyden mahdollistaminen vaatii ponnisteluja ja lainsäädännön kehittämistä. Samansuuntaiset viestit eri osalpuolilta ovat suuri mahdollisuus päästä eteenpäin.

Yksi suuri muutos asennemuutoksen lisäksi tulee olemaan se, että meidän on siirryttävä työkyvyttömyyden arvioinnista työkykyisyyden arviointiin. Tämä näkökulman muuttaminen on välttämätöntä. Ihmisillä eri elämäntilanteissaan on tai voi olla vaihteleva määrä työkykyä jäljellä. On lähdettävä siitä, että tämä työkykyisyys olisi mahdollisimman hyvin käyttöönotettavissa.

Ihmisten tapaamisissa monenlaisen palauteen joukossa yksi päällimmäisistä on se, että miten voisi olla etuutta menettämättä tai karenssiajan syntymistä mahdollista ottaa jotain työtä vastaan vaikka lyhyemmäksikin aikaa tai jaksotettuna päivään tai kahteen viikossa voimien ja jaksamisen mukaisesti. Tällainen tulee olla tavoitteena. Sosiaaliturvan ja verotuksen yhteensovittaminen tulee olla tätä päivää paremmin mahdollista.

Inhimilliseltä kannalta tarkastellen työ aikaansaisi ja olisi osatyökykyiselle ihmiselle myös kuntouttavaa. Työyhteisö aikaansaa sosiaalisia suhteita. Työpaikka synnyttää tilanteen missä kuulutaan johonkin – ollaan osa jotain yhdessä toisten kanssa.

Vähämerkityksinen ei ole sekään tekijä, että työ luo parasta sosiaaliturvaa. 

Please add a comment

Tagit

Blogi arkisto