Luottamuksen varaan on rakennettu ja rakennetaan jatkossakin niin isoja kuin pieniäkin asioita. Luottamuksen voi menettää vain kerran. Sitä voi rakentaa uudelleen onnistuneestikin, mutta kerran menetettynä harvoin jos koskaan on mahdollista palata entiseen tilanteeseen.
Luottamuksella on suuri merkitys – niin mahdottomalta kuin se joidenkin mielestä voi tuntuakin – myös politiikassa. Meillä mukana olevilla on erilaisia rooleja ja tehtäviä, valtuutuksia ja mandaatteja. Muodollinen asema merkitsee aina jotain, mutta vain aito luottamus antaa mahdollisuuden toimia niissä tehtävissä, jotka kulloinkin on vastuulleen saanut. Poliittinen järjestelmä eroaa siinä monesta muusta elämänalueesta kuten vaikkapa kaupasta, että liike- tai asiakassuhteen voi katkaista ja etsiä uusia, mutta päätöksenteossa on kyettävä jatkamaan niissäkin tilanteissa, missä luottamuspääoma on syöty. Pahimmillaan ja kriisiytyessään luottamuspula halvaannuttaa koko päätöksentekojärjestelmän. Tällaisen tilanteen syntyminen tarkoittaa käytännössä aina uusia ongelmia, jotka vain harvoin edesauttavat uuden rakentamista.

Sopimalla tai äänestämällä – päätöksiä syntyy

Sopiminen ja hyvinkin erilaisten mielipiteiden yhteensovittaminen on mahdollista silloin, kun luottamuksen ilmapiiri vallitsee. Päinvastaisessa tilanteessa poliittisella järjestelmällä on keinonsa ratkoa tilanteita – äänestetään. Kun kyse on tehtävien täyttämisestä, suoritetaan vaali, ja eniten ääniä saanut jatkaa saamansa tuen turvin. On monia tehtäviä, joissa luottamusta testataan ja mitataan päivittäin. Mikäli toimintaedellytykset katoavat, on osattava myös itse tehdä johtopäätöksiä – mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Eteneminen jatkuu enemmistön mielipiteen voimin. Tulehtuneessa tilanteessa harvoin pitkäjänteinen toiminta on mahdollista. Mitä vaikeammat ajat, sitä tärkeämpää on yrittää toimia luottamusta lujittavasti.

Politiikassa mukana olevilla on halu vaikuttaa asioihin. Miten se tapahtuu, riippuu monista eri tekijöistä. Osaaminen sekä asia-asioissa että muuten, kokemus, yhteistyötaidot, ovat kunkin henkilön vaikuttamisen avaimia. Silläkin on merkitystä, millaisella “mandaatilla” toimii ryhmittymä, johon kuuluu. Yksittäisenkin henkilön mielipiteitä kuullaan ja niillä on merkitystä, kunhan pystyy asiansa ja viestinsä perustelemaan, mutta lähes aina omalle kannalle tarvitaan tukea. Tarvitaan luottamusta niin henkilöön kuin asian oikeutukseen.

Tukea harvoin saa, vaikka olisi kuinka paljon “voimaa” takana, jos on ensin onnistunut horjuttamaan luottamusta tai yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja sen jälkeen yrittää saada tahtoaan läpi. Pitkäjänteinen toiminta voi perustua vain luottamuksen ja sopimisen ilmapiiriin.

UusiKunta – peruskysymys miksi?
UusiKunta-hanke on puhuttanut ainakin asioita aktiivisesti seuraavia ja meitä päätöksenteossa mukana olevia jo vuosia. Olemme mukana prosessissa, joka lähti liikkeelle ns. seutuhallintokokeilusta. Yhteistyömuotoja on etsitty ja toteutettukin jo pidempään. Seutuhallintokokeilusta seutuhallintoon “kulkenut” matka jatkui viime valtuustovaalikaudella kuntien yhteistoiminnan edelleen tiivistämisen esiselvitysvaiheeseen. Tänään ollaan tilanteessa, jossa valtiovarainministeriön asettama selvitysmies tekee työtään “maalinaan” esitys siitä, mitä olisi UusiKunta meidän alueellamme.
Edelleenkin kysytään usein, miksi ollaan liikkeellä. Perusteita on käytännössä kaksi, 1) miten näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa kyetään vastamaan alati kasvavasta palvelujen kysynnästä käytettävissä olevilla taloudellisilla resursseilla ja 2) miten muuttuvassa tilanteessa turvataan osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön riittävä määrä.
Vaihtoehtoja on aina, mutta esimerkiksi huoltosuhteen muutos jo lähimmän kahdenkymmenen vuoden aikana ei ole ennuste, vaan tosiasia, joka pakottaa etsimään vaihtoehtoja. Kotopitäjässä on kolmen viimeisen viikon aikana syntynyt tilanne, josta on useita tulkintoja. Vielä enemmän on liikkeellä huhuja. UusiKunta-hankkeen valmistelun eteneminen sai “mausteen” kirjallisesta kysymyksestä, joka liittyi valtuuston hankkeeseen mukaan lähtöön liittyvään ponteen.
Kunnanhallitukselle tehty kirjallinen kysymys on kuntapäätöksenteon välikysymys. Valtuuston saadessa vastaukset päätöksenteolle on kaksi vaihtoehtoa: vastaus merkitään tiedoksi tai päädytään tilapäisen valiokunnan asettamiseen luottamuksen selvittämiseksi. Tänään tiedämme, että luottamuksen mittaamiseen niiden henkilöiden osalta, joita asia koskee, ei päädytty. Elämä jatkuu ja valmistelu jatkuu – opiksi otettavaa on itse kullakin.
Luottamuksen todellinen testaaminen jäi siis tekemättä. Monta miksi, miksi, miksi kysymystä jäi yhä vaille vastausta. Tarkoitusperiä voi arvioida,  vaikka johtopäätökset olisivatkin ennenaikaisia. Avoimuuden lisäämistä on perätty, tiedonpuutetta moitittu, vilpitön halu saada lisää tietoa on olemassa. Asioille pitää yrittää jotain tehdä, vaikka kaikki kerrottavissa oleva onkin kerrottu.

Meinneisyydestä uuteen, huhuista tosipuheisiin

Myrsky vesilasissa, tarkoituksella  nostettu kohu, jota ei ole alun alkaen tarkoitettu, poliittista tarkoituksenmukaisuutta, jne. – kommentteja on kuultu. On sanottu, että nyt luodaan uutta poliittista kulttuuria. On hyvä että tulee uutta ja menneitä arvioidaan kriittisesti. Vaikkei ennenkään kaikkea ole tehty väärin, uusien tapojen etsiminen on tervettä.
Voisi kuitenkin toivoa, että uusi kulttuuri sisältäisi myös reilun meiningin ja toimintaperiaatteet. Kaikkeahan sitä pitää kestää, mutta vesilasiinkin se viimeinen pisara voi aiheuttaa jotain, mitä ei kukaan halua.
Olen sitä mieltä, että Hollolan kuten monen muunkin kunnan on pitänyt olla mukana UusiKunta-hankkeessa. Hankkeella on vahvoja kannattajia ja vastustajia. Olen yrittänyt – ja yritän nytkin kirjoittaa oman mielipiteeni näkyviin. Olen kannattanut mukana oloa, olen mukana hankkeen johtoryhmässä, jossa ovat mukana olevien kuntien valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat tehtävänsä perustella.

Menneiden kolmen viikon aikana, ja itse asiassa paljon pidempäänkin, suurella joukolla ihmisiä on ollut varma tieto siitä, mitä mieltä hankkeen lopputuloksen osalta olen. Itselläni tuollaista tietoa ei ole. Odotan selvityksen valmistumisen, ja muodostan kantani vasta sen jälkeen. Tällöin aivan keskeistä on kaksi asiaa 1) miten lähipalvelut ja niiden taso kyetään turvaamaan ja miten se kyetään osoittamaan myös käytännössä, ja 2) miten, kuinka uskottavilla tavoilla ja missä laajuudessa paikallistason/pitäjäntason päätöksenteko on tarkoitus järjestää.

Huhut kulkevat, ja mielipiteet ovat vahvoja. Suhtaudun yhä myönteisesti yritykseen ratkaista tulevaisuuden ongelmia mieluummin etukäteen kuin vasta pakon edessä. Mutta niin esiselvitysvaiheen kuin nykyvaiheenkin aikana olen todennut ja totean, että vaihtoehtoja on. Ja kun vaihtoehtoja on, niiden “takana” on myös erilaisia tulevaisuudenkuvia, jotka myös pitäisi kyetä arvioimaan.

Ratkaisuajat ovat juhannuksen tienoilla tai viimeistään syyskesästä. Mielipiteiden ja kantojen lukkoon lyömisen aika ei ole ihan vielä. Valtuuston puheenjohtajankaan roolissa vain ei oma mielipidekään riitä, vaan on toimittava valtuuston enemmistön antamalla mandaatilla. Siinä toimitaan luottamuksen varassa. Toistemme mielipiteiden kunnioittaminenkaan ei olisi haitallista, oltiinpa sitten puolesta tai vastaan tai jotakin siltä väliltä, sillä elämä jatkuu, tulee sitten päätökseksi mikä tahansa arvioitavanamme oleva vaihtoehto. 

Please add a comment

Tagit

Blogi arkisto