Ja jonkun on tehtävä työt...
Ennustamista, yllätyksellisyyttä ja tulos, josta ei ole valitusoikeutta
Saan kokea kuudennen kerran eduskuntavaalien alusajan. Kertaakaan aikaisemmin tilanne kaksikymmentä päivää ennen H-hetkeä ei ole ollut näin mielenkiintoinen.
Vaalit ovat pitkälle matematiikkaa. Tiedetään äänioikeutettujen määrä. Osataan arvioida äänestävien määrä, ja joka kerta toivotaan että aktiivisuus olisi mahdollisimman korkealla. Puolueiden kannatusta ennustetaan galluppien kautta. Mielipidetiedustelut ovat näyttäneet kerta toisensa jälkeen hyvin sen suunnan, jollaiseksi varsinaisena vaalipäivänä tulos muotoutuu.
Yksittäisten ehdokkaiden kohdalla tilanne on huomattavasti ennakoimattomampi. Monenlaiset asiat vaikuttavat. Ehdokasasettelulla on jo lähtökohtaisesti iso merkitys. On voinut ja voi tapahtua jotain ennakoimatonta, semminkin kun voi tapahtua asioita, joille itse ei voi yhtään mitään ja joilla voi lopputuloksen kannalta olla isokin merkitys. Tällainen kuuluu meidän vaaleihimme – ja hyvä niin.
Neljä vuotta sitten ennusteet pitivät lähes paikkaansa. Lähes siksi, että viimeisen kahden kolmen viikon aikana toiseksi suurin puolue vaihtui. Sen saattoi jollain lailla aistia, mutta jälkeenpäin arvioiden yllätys lopullinen tulos sitten kuitenkin oli. Keskusta jatkoi suurimpana, mutta Kokoomuksen ja SDP:n järjestys oli vastoin sitä mitä ennakoitiin.
Tänään olemme tilanteessa missä pitää olla todellinen ennustaja ja vielä roppakaupalla tuuria voidakseen ennakoida mitä tuleman pitää. Vaalipäivänä kun ei käytetä minkäänlaisia korjauskertoimia vaan äänet lasketaan ja tulos lyödään pöytään tavalla, josta ei ole valitusoikeutta. Vaalien jälkeiseen aikaan on käsikirjoitusta turha yrittää kirjoittaa. Toisaalta pidän tästä tilanteesta. Mikä vain on mahdollista. Toivoa sopii, että tämän hetkinen tilanne osaltaan aktivoi ihmisiä äänestämään. Demokratia ja kansanvalta ovat siksi arvokkaita asioita, että mitä suurempi aktiivisuus sitä parempi tulevaisuuden kannalta.
Yksikään puolue maassamme ei kykene sanelemaan hallituspohjaa. Äänestämisellä on tästä syystä, tällä kertaa montaa muuta tilannetta tärkeämpi merkitys. Arvuuttelu sillä kumman kaa ja kuka kenenkin kaa, on jokseenkin turhaa. Tästä on näyttöjä pitkältä ajalta. Kun vaalipäivän iltana kello on 22.15 tiedetään hyvinkin tarkkaan mitä tuleman pitää. Kaverit löytyvät kyllä. Sellainen on ollut maassamme tapana. Mistäs sitä tietenkään koskaan etukäteen voi tietää, mutta vaalin tulosta – ei jos vaan KUN – kunnioitetaan hallituspohja selviää kun lopullinen tulos on tiedossa.
Toivoa sopii, että Asiat ratkaisevat millainen tulos 17.4.2011 on meidän kaikkien nähtävillä. Toisaalta vielä näinkin lähellä vaalipäivää meistä ei kukaan tiedä, mitkä asiat ovat päällimmäisinä silloin kun varsinainen äänestyspäivä on käsillä. Torilla ihmisten kanssa keskustellessa aiheet voivat toki sivuta päivän uutistapahtumia mutta pääsääntö on että ihmisten arkeen liittyvät kysymykset ovat niitä kaikkein tärkeimpiä.
Omalla kohdallani olen täysin erilaisessa tilanteessa kuin viisi kertaa aikaisemmin. Ministerin tehtävän yhdistäminen omaan kampanjointiin vaatii suunnittelua. Velvollisuudet – ihan myönteiset sellaiset – kuljettavat eri maakuntiin. On ollut antoisaa ja palkitsevaakin nähdä ja kuulla miten erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa kampanjaa tehdään. Samoin on ollut mielenkiintoista ja osin yllättävääkin miten erilaista eripuolilla on “herra ministeriin” suhtautuminen.
En herroittelua kaipaa enkä odota, vaikka senkin kyllä tiedän, että esim. teitittely kuuluu tapoihin. Iso asia kuitenkin on – varsinkin pienemmillä paikkakunnilla – kun valtioneuvoston jäsen vierailee ja keskustelee ihmisten kanssa. Aika ajoin hyvinkin vaikeista asioista huolimatta erilaiset kohtaamiset ovat antoisia ja auttavat jaksamaan. Sekin on nähty ja kuultu, että vaikkei omassa vaalipiirissä olekaan niin kyllä tieto kulkee ja yllättävänkin nopeasti.
Kalenterissa ei ole aikaa jälkeen 17.4. Tavoitteet ovat selkeät niin puolueella kuin henkilökohtaisestikin – Kansanedustajuus suurimmassa eduskuntaryhmässä. Kaikki on vielä mahdollista ja avoimena. Työtä on pitänyt tehdä maaliskuusta 2007 lähtien, kalkkiviivat häämöttävät, mutta ollaan niin mielenkiintoisessa tilanteessa, että mitä vain voi tapahtua. Hyvä niin. Monestakin syystä/perusteesta, muttei vähiten tästä – tämä on mielenkiintoista.