Ja jonkun on tehtävä työt...
Dominonappulat, rutto ja kolera sekä mustapekka/viikko 19
Monenmoisia viestejä on ollut liikkeellä. “Miksi meidän pitää maksaa kreikkalaisten mummojen eläkkeet?” “Meillä on omassa maassakin käyttöä 1,6 mrd eurolle, saammeko me koskaan rahojamme takaisin?” “Meidän pitää saada reaalivakuus, esimerkiksi jokin Kreikan saarista, mikäli luototamme” vaaditaan. Ei ole ihme jos ihmiset Esson baareissa ja erilaissa kerhoissa tai keskustelupalstoilla eivät saa vastauksia kysymyksiinsä, kun eduskunnassa kokeneetkin kansanedustajat esittävät vaatimuksiaan. Miltähän mahtaisi tuntua, jos Suomelta ostaessaan/lainatessaan hankkii jonkun muun maan joukkovelkakirjoja ja vakuudeksi vaadittaisiin esim. osaa Saimaasta tai muutamaa Lapin tunturikeskusta.
Nyt syntynyt tilanne on poikkeuksellinen. Selvää on se, että tilanne on seurausta yhteisten toimintatapojen ja yhteisesti sovittujen sääntöjen rikkomisen jälkeen syntyneestä tilanteesta. Tällaiset tilanteet eivät saisi toistua. Elämme ajassa, jossa yhden maan “rikkomuksista” seuraa vääjäämättä vaikeuksia ja ongelmia myös muille maille. Poikkeuksellisia ovat myös keinot. Ennakoitavissa oleva näköala mahdollisesta “domino” -ilmiöstä (Espanja, Portugal, Irlanti, Italia) on saatava pysähtymään ennenkuin se on edes alkanut. Ei paljon auta vaikka olisimme – ja niinkuin olemme – miten syyttömiä tahansa, laineet piittaamattomuudesta, virheistä ja epäonnistumisista lyövät ja löisivät vääjäämättä myös tänne meille. Sekin on hyvä muistaa, ettei pelkkä lainanotto yksistään vakauta tilannetta, sillä niin Kreikka kuin muutkin valtion talouden alijäämän kanssa painijat joutuvat tekemään kovia päätöksiä. Eikä vain tekemään niitä, vaan myös laittamaan ne täytäntöön.
Valinta ruton ja koleran välillä
Eihän tälläiset ratkaisut ja päätökset mieluisia ole. Ovat epämiellyttäviä ja vastenmielisiäkin. Aina tai ainakin lähes aina päätöksenteossa on vaihtoehtoja. Niin tälläkin kertaa. Vaihtoehtojen seurauksia arvioitaessa on muistettava arvioida tätä hetkeä pidemmälle. Mikä olisi se vaihtoehto, että yhdelle euromaalle osoitettaisiin ovea? Mikä olisi se vaihtoehto missä maa jätettäisiin “oman onnensa” vietäväksi? Mitä tarkoittaa, että lainaa annetaan?
Päätöksenteon pohjaesitys on, että yhdessä muiden maiden kanssa mahdollistetaan perustoja uudelle alulle. Samalla estetään – toivon mukaan uskottavalla tavalla – ongelmien laajeneminen. Eräs kollega totesi, että kun valittavana on ruton ja koleran välillä, toinen valitaan. Tämän mittaluokan ratkaisuja ei voi tehdä uskon ja toivon varassa, mutta toivon mukaan silti kyettäisiin yhdessä muiden kanssa tekemään päätöksiä niin ettei “käsiin” jää molemmat.
Kenelle mustapekka?
Tehdyistä virheistä olisi kyettävä ottamaan opiksi. Selvää lienee se, että Suomen ajamia valvontakeinoja haetaan ja laitetaan täytäntöön. Samoin yhteisistä toimintatavoista piittaamattomien varalle tulisi olla myös sanktioita. Yksi asia on myös jälleen kerran mitä totisinta totta. Vaikka kuinka eletään globalisaatiossa ja raha “liikkuu” nopeaakin nopeammin niin kun markkinoilla syntyy vakavia häiriöitä, korjausliikkeisiin tarvitaan julkisen vallan/poliittisia toimijoita. Voi kysyä onko tämäkään ihan oikein?
Pelataan “pelejä”. Otetaan riskejä, jotka lauetessaan joutuvat muiden kuin itse toimijoiden “siivottaviksi”. Toisaalta kun on vaadittu esim. pankinjohtajia vastuunkantajiksi – jään kysymään, minkälainen apu – paitsi tietysti mielialojen tasolla – siitä saataisiin, että saadaan syylliset syytetyiksi (ja tämä ei ole puolustuksen puheenvuoro, vastaisuuteen varautumisenkin vuoksi olisi hyvä selvittää perinpohjin mitä ihan oikeasti tapahtunut on), mutta ongelmat jäävät olemaan. Ennalta tällaiset tilanteet pitäisi kyetä eliminoimaan. On oltava riittävän tiukat säännöt, joita sekä noudatetaan että valvotaan ja ryhdytään myös toimenpiteisiin. Joku kantaa vastuun ja mielellään kannattaisi yrittää tehdä päätöksiä ennenkuin kannattaa jäädä sivulehterille katsomaan kenelle se mustapekka lopunperin käteen jääkään.