Ja jonkun on tehtävä työt...
Arjen ymmärrystä, kuulossa ja ymmärryksessä parantamisenvaraa sekä puolen- että huolenpitoa
On olemassa lausahduksia, joita toistetaan kerta toisensa jälkeen. Jos pääsee tilanteeseen missä voi kysyä mitä tarkoitat, niin harvemmin saa vastausta ainakaan kovin yksilöidysti. Tällainen on tietenkin täysin sallittua, mutta olemassa olevasta voi syntyä hyvinkin erheellinen kuva.
“Päättäjät eivät tiedä mitä kansalle kuuluu”. “Poliitikot ovat irtautuneet ihmisten arjesta.” Kansanedustajat ajavat vain omaa etuaan”. Kaikki tämä ja paljon muuta vastaavaa voi lukea ja kuulla kerta toisensa jälkeen.
Pitääkö tällainen paikkansa? Esimerkkejä löytyy, että pitää. Mutta se, että kerta toisensa jälkeen väitetään yleisesti ja yleistetään kaikkiin toimijoihin niin uskallan väittää vastaan. Sellaisenkin myönnän, että kertaalleen noustuaan 46 rappua Mannerheimintieltä graniittitaloon, voi “talo” viedä mukanaan. Mutta se että arki unohtuisi, tai että edustajat eivät tiedä tai ymmärrä mitä tavallisille ihmisille kuuluu, on vaikeaa sulattaa.
Jokaisella meistä on oma tarinamme kerrottavanamme. Jokaisella on oma elämänsä ja historiansa. Ihmisiä ovat kansanedustajatkin. Sydämensivistystä on itse kullakin se määrä, joka on “annettu”.
Tässä yhteydessä esimerkkinä usean vuoden ajan yksi läheisimmistä – ja kun on demari sanon – työtoveri putkimies Valto Koski Kuusankoskelta. Valto on yksi arvostetuimmista kollegoista eduskunnassa. Ei tarvitse arvuutella miksi näin on ollut. Valton elämän tarina on yksi muiden joukossa – mutta se koskettaa. Lapsuus hyvin vaatimattomissa oloissa, leipä on itse pitänyt hankkia nuoresta pojasta lähtien. Työmies/putkimies paperitehtaalla, monenlaisia arjen elämään liittyviä kokemuksia. Sydämensivistystä enemmän kuin monilla yhteensä.
En ole kenenkään koskaan kuullut sanovan, että Valton sana ei olisi pitänyt. Siten syntyy arvostus ja luottamus, jonka varaan voi rakentaa tulevaa ja se edesauttaa ratkomaan vaikeitakin asioita. Valtoja on ollut eduskunnassa monta -onneksemme. Valtojen varaan rakentuu suomalaisen sopimusyhteiskunnan parhaat puolet. Monta muuta nimeä voisi nostaa esiin, mutta Valtonkin kohdalla jos joku väittää, ettei mies tiedä mitä on elämä ja erilaiset elämän koettelemuksetkin – sellainen puhuja ei puhu totta.
Aika-ajoin tulee sellainen tunne, että tunteakseen ja tietääkseen asioista arjesta, se ei ole mahdollista ilman, että on itse samassa tilanteessa. Yhtä aikaa siis nuori, työssäkäyvä, eläkeläinen, yrittäjä, perheellinen, sinkku, työtön jne. Tällainenhan ei ole mitenkään mahdollista. Väitän, ettei olisi tarpeenkaan. On hyvä että on omakohtaisia kokemuksia, mutta asioita voi myös oppia – yhtä tärkeää kuin puhua asioista on oppia kuuntelemaan.
Tyytymättömyyden osoituksena yksi väittämä on – “kun ne ovat irtautuneet tavallisen ihmisen elämästä, eivät kuuntele mitä niille puhutaan, niin siksi päätökset ovat sellaisia kuin ovat”. Päättäjän on kyettävä yhteensovittamaan monia erilaisia näkökulmia pääsääntöisesti aina. Ei ole ensimmäisenä, toisena,,, eikä kymmenentenäkään pahantahtoisuutta se mikäli esiin noussut ongelma ei heti ratkea, tai jossakin käsittelyprosesseissa on ongelmia.
Kansanedustajallakin on arki. Itse kullakin omansa. Perheen arki, läheisten arki, omassakin elämässä meillä kaikilla on omat vuoristoratamme myötä ja vastamäkineen. Oppia tulee joka päivä.
Saamme paljon palautetta. Voi olla että eri edustajat saavat erilaista palautetta, mutta ongelmat työkyvyttömyyseläkepäätöksissä, eläkeläisten toimeentulossa, ongelmat hoitoprosesseissa, sairaudesta seuraavat toimeentulovaikeudet… tätä listaa riittää. Viestejä suomalaisen yhteiskunnan ongelmista, jotka ovat yksilötasolla arjessa täysimääräisiä 100 % kokemuksia, jotka kertovat että vaikka meillä esim terveydenhuollossa ovat asiat ja tekeminen parempaa kuin on koskaan aikaisemmin ollut aina voidaan parantaa, tehdä toisin ja ratkoa ongelmia. Tätä työtä riittää.
Monet elämän tarinat vetävät hiljaisiksi. Jää kysymään miten voi olla mahdollista – ja vastaus on kyllä voi. Kun ongelma on tänään, tässä ja nyt ei mahdollinen muutos anna aikaa odottaa. Usein vaan ollaan tilanteessa missä tarvitaan aikaa. Voi olla niinkin, että yksittäisestä ihmisestä selkeä asia ratkaisumalleineen eivät olekaan niin selkeitä asioita.
Jokainen meistä on oma yksilönsä. Toimintatavat ovat erilaisia. Yksi itselleni päivän selvä asia on – kokemustakin on. Ne, jotka käyttävät normaalia puheääntä kovempaa ääntä saavat asioitaan eteenpäin. Tällöin on kysyttävä, että kuka puhu niiden puolesta, joiden oma ääni ei kuulu, tai omat voimat eivät riitä asioiden eteenpäinviemiseen. Niidenkin puolia on pidettävä, joiden oma ääni ei kuulu.