Jokainen ihminen on ainutlaatuinen omine tarpeineen ja toiveineen. Yksilöllisyys tulee olla keskiössä, kun palvelutarpeita ja hoivaa määritellään. Jokaiselle ikääntyneelle henkilölle tulee tästä lähtökodasta laatia oma palvelusuunnitelma.

 Kotona asumisen tulee olla mahdollista niin pitkään kuin ihmisellä itsellään on siihen halua ja edellytykset. Asumisen tukeminen edellyttää monialaisia ja monipuolisia palveluja. Tarvitaan monentasoisia tuetun asumisen muotoja hoivapalveluineen. On kyse inhimillisyydestä ja ihmisen parhaasta.

 Viestit vanhustenhuollossa havaituista puutteista ja jopa laiminlyönneistä ovat huolestuttavia. Vaikkei yksikään laki tarjoa pikaratkaisuja, olemme tilanteessa, jossa tarvitaan niin tiukempaa lainsäädäntöä kuin valvonnan lisäämistä. Tänään tiedämme, että sinänsä hyvät laatusuositukset eivät ole olleet riittäviä.

Vanhustenhuollon resursointi tapahtuu kuntatasolla. Mikäli kunnat eivät saa nykyvelvoittein vanhusten hoivan kipukohtia kuntoon, valtiovallan on otettava tiukempi rooli. Mikään lainsäädäntö ei kuitenkaan yksinään auta. Tarvitaan hyviä käytäntöjä, tahtoa ja osaamista kehittää vanhusten hoivaa. Viime kädessä kyse on asenteista.

Kun laitospaikkoja vähennetään, on välttämätöntä, että kunnat lisäävät riittävästi tehostetun ja tuetun palveluasumisen monimuotoisuutta ja resursseja. Tarvitsemme painopisteen muutoksen.

 Samalla kun painopistettä siirretään kotona asumiseen, pitää huolehtia siitä, että kotipalveluiden laatu on kohdallaan. Laadun kriteereitä on kehitettävä ja laatua valvottava. Pohjana hoivalle tulee aina olla ammattimaisesti laadittu palvelusuunnitelma, jonka noudattamista seurataan.

 Kunta voi tuottaa haluamansa palvelut itse tai ostaa ne muualta. On erittäin tärkeää, että kuntien osaamista kilpailuttamisessa lisätään. Tällä hetkellä palvelujen taso vaihtelee alueelta toiselle osittain myös sen takia, että palveluntarjoajien kilpailuttamista ja sopimuksia ei ole tehty riittävän ammattitaitoisesti.