Kolumni Seutuneloset -

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on esiintynyt viime viikkojen aikana yrittäen osoittaa ministerille kuuluvaa valtaa. Viimeisimpänä julkitulona tästä ovat kuntien palvelutuotantoa kohtaan esiin nostetut jopa uhkailuiksi tunnistettavissa olevat kannanotot.

Alun hapuilun jälkeen peruspalveluministeri on tehnyt selväksi sen, että hallitusohjelmaankin kirjattu vanhuspalvelulaki tullaan antamaan eduskunnalle tulevana vuonna. Turun Sanomien haastattelussa 5.12. ministerin viesti oli selvä. Henkilöstömitoitusten kautta riittävä määrä hoitajia ikääntyviä hoitamaan ja ellei uskota niin "jos asioita, ei laiteta kuntoon hyvällä niin sitten pahalla."

Uusi vanhuspalvelulaki on kauan odotettu erityislaki. Tavoitteet ikääntyvän väestön kunniallisesta ja kunnollisesta hoivasta ja hoidosta ovat kiitettäviä sekä täyden tuen ansaitsevia. Ministerin uhkailevasävyinen asian lähestyminen ei kuitenkaan millään tavoin ole lisäämässä uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Rajaamisen sijaan mahdollisuuksia

Ministeri unohtaa joko tietoisesti tai tahtomattomaan sen, että paraskaan järjestelmä tai paraskaan laki ei poista epäkohtia elleivät muutokset ole riittävästi resurssoituja. Kuntien uhkailemisen ja yksiselitteisten ja osaltaan valmiiksi uusia ongelmia luovien ratkaisumallien sijaan pitäisi tilannetta kyetä lähestymään niiden ihmisten näkökulmasta, jotka ovat tulevaisuudestaan huolissaan - yksilöllisine tarpeineen.

Uusien normien tulisi olla mahdollistavia - ei rajaavia. Hoitoisuuden tasojen määrittelemisen tulisi olla valmistelussa etusijalla.  Ihmisiä tulee kohdella iästä riippumatta samoissa tilanteissa samoilla lailla.

Uusia euroja vanhuspalvelulain täytäntöönpanoon on luvattu 72 miljoonaa euroa. Hyvä niin. Mikään euromäärä ei tule riittämään - ei minkäänlaisilla ns. korvamerkinnöilläkään toimien, ellemme saa esim. kotona tapahtuvaa hoitoa ja hoivaa nykyistä paremmalle tasolle ja mikäli ministerinkin lupaamia toimia sekä kehittämisehdotuksia omaishoitajuuden aseman parantamiseksi saada myös täytäntöön. Selviytyäksemme tulevaisuudestamme ja hoivatarpeiden lisääntymiseen liittyvän kysynnän kasvusta on kyettävä entistä monipuolisempaan palvelujen tuottamiseen.

Euroista enemmän irti

Toivoa sopii, että sen saman energian, jota ministeri käyttää palvelutuotannon eturintamassa olevien kuntien syyllistämiseen ministeri käyttäisi koko sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmän uudistamisen pohdintaan ja valmisteluun. Nykyisin käytettävissä olevista euroista on saatavissa enemmän irti esimerkiksi vähentämällä ihmisten pompottamista eri hoito- ja hoivapalvelujen toimijoiden välillä aina sen mukaan kuka sattuu olemaan rahoitusvastuussa.

Yksittäisen vaikka kuinka tärkeäksi koetun palvelun korvamerkitseminen ei onnistu ilman koko kuntien ja valtion välisen rahanjaon uudistamista. Meillä on onnistuneita kokemuksia korvamerkinnöistä viime vuosilta, mutta tällöin esim. lasten mielenterveyskuntoututtamisessa on ollut kyse täsmätoimesta.

Nykyisistä käytettävissä olevista euroista on saatavissa enemmän irti - palveluina - koko rahoitusmallin uudelleen arvioinnilla. Tämä eteneminen ei sisällä uhkailua vaan onnistumisen kannalta välttämätöntä yhdessä tekemistä niin valtion kuin kuntienkin kesken samoin kuin kategorisen yksityisen sektorin toimijoiden