Kolumni Seutuneloset 30.8.2011

Kesän taipuessa syksyyn monet kaupalliset tiedotteet yrittävät koukuttaa aloittamaan liikunnan. On jokaiselle jotakin jumppazumpasta palloiluun ja kamppailulajeihin sekä paljon muuta. Kirjoa löytyy.

Kesän jälkeen jatketaan siitä mihin keväällä jäätiin - tuttua tekemistä tai sitten niin, että kun on totuttu liikkumaan kauden alkaessa etsitään jotakin uutta. Oman terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävässä määrin liikkuu kolmas osa suomalaisista.

Usein kuulen sanottavan, että kyllähän sitä jotain tekisi, jos/kun... ja seuraa pitkähkökin lista perusteita siihen, miksi esim. aikaa ei löydy. On toki ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi oman hyvinvointinsa tukemiseksi riittävästi olla liikkeessä - tällöin pitää muistaa se, että jokainen omien voimiensa ja jaksamisensa mukaisesti sekä olemassa olevan terveydentilansa puitteissa.
Paljon on myös niitä jotka edelleenkin saavat päivittäisen liikunta-annoksensa fyysisesti kuormittavasta työstä.

Olemassa olevien lukujen ja tietojen mukaan reilut 1,5 miljoonaa suomalaista eivät liiku lainkaan. Mitä pitäisi ja voisi tälle tilanteelle tehdä. Miten kynnys aloittamiselle voitaisiin tehdä mahdollisimman matalaksi?

Omakohtaisesti tiedän mistä on kyse. Pitäisi... Meinasin... Sitten joskus ensi tai seuraavassa kuussa... Kun loma alkaa niin sitten... Eikä aikanaan auttaneet työterveyslääkärinkään madonluvut elinajan odotteesta... Muuta piti tapahtua että edes jotain tulee tehtyä.

Pakon voi unohtaa

Pakolla ei onnistuta - se on varmaa. Jokseenkin turhaa on myös vedota vaikutuksista kansantalouteen, jos esim. kakkostyypin diabetekseen ei sairastutakaan niin paljoa kuin ennustetaan. Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta yhä useampi nousisi sohvalta ylös?

Yhtä ainoaa keinoa ei ole. Tätä kysymystä ovat pohtineet monet. Yksi keskeisimmistä omista aatoksistani on, että aloittamisen kynnystä ei saa tehdä liian korkeaksi. Tarjontaa esim. monilla työpaikoilla on merkittävästi ja riittävästi. Kunnat ja urheiluseurat kutsuvat toimintaan ja liikunta/hyvinvointialan yrittäjät tietävät missä on yksi kasvavimmista toimialoista - tarjontaa on.

Liian vaikeasta riittävän helpoksi

Mutta houkuttaako vieraskielisillä sanoilla täytetty lukujärjestys aloittamaan? Montako kertaa keski-ikäinen ylipainoinen mahdollisen ensimmäisen kerran jälkeen kroppansa kipeäksi saanut menee vanhoissa verkkareissaan uudestaan alle kolmekymppisten hyvin treenanneiden joukkoon???

Vähäinen merkitys aloittamisen madaltamisessa ei ole sillä millaiset olosuhteet ovat asuinpaikan lähellä. Miten helppoa lähteminen on? Löytyykö sopivaa kaveriporukkaa jonka kanssa aloittaa? Oman lajin löytämiseenkin voi mennä aikaa.

Henkilöstä riippuen riittääkö se että tiedostaa mitä pitäisi tehdä vai tarvitseeko jonkun tavoitteen, johon tähdätä. Liikaa paineitakaan kun ei saisi ottaa. Liikkumisen pitäisi lähtökohtaisesti olla mukavaa.

Kolme kertaa viikossa puoli tuntia on se määrä, jonka katsotaan olevan riittävästi.  Ao aika löytynee jokaisen päiväaikatauluista jos/kun riittävästi tahtoa on, semminkin kun kyse on omasta - paremmasta - tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Näissä asioissa - oma terveys ja hyvinvointi - kannattaa olla itsekäs. Panostaminen - vaikka vaatimatonkin - kannattaa varmasti.