Kolumni ETK.fi -

Laskentakaavoja, vakavaraisuutta, toimintapääomia,,, vieraampia ja tutumpia sanoja,,, Tuore kansanedustaja oli monesta muustakin asiasta marras-joulukuulla 1996 ihmeissään, mutta kyllä alustuksen aikana mielessä liikkui sekin ajatus, että tällaistako tämä on?

Puheenvuoron työeläkeyhtiöiden vakavaraisuuslainsäädännön uudistamisesta piti Ilmarisen toimitusjohtaja Kari Puro. Mieli oli luottavainen - meille päätöksiä tekevän valiokunnan jäsenille annettiin parasta käytettävissä olevaa tietoa siitä, millaista lakia oltiin säätämässä.

Neljätoista vuotta myöhemmin istun helsinkiläisessä ravintolassa. Toisessa pöydässä istuu tuttu hahmo. Rohkaisin mieleni. Menin tervehtimään. "Hyvää iltaa, anteeksi että häiritsen, olen Juha Rehula ja muistan miten joulun alla 1996 esittelitte meille valiokunnan jäsenille toimintapääomia ja vakavaraisuuksia, en ymmärtänyt niistä tuolloin juuri mitään, tänään vastaan noista asioista ja toivottavasti ymmärrän edes hieman enemmän." Kari Puro ei ollut lainkaan pahoillaan häiriöstä. Kiitti ja toivotti hyvää jatkoa.

Tuossa kohtaamisessa oli minulle jotain enemmän kuin vain "tapaaminen kaupungilla". Voimassa olevan eläkelainsäädäntömme keskeisen toimijan tai voinee sanoa nykytilan isän tapaaminen laittoi pohtimaan mennyttä.

Vakavaraisuuslainsäädäntöä muutettiin sittemmin ensimmäistä lakia joustavammaksi. Vuoden 2008 taantuman aikana velvoittavuuksia väliaikaisesti helpotettiin - annettiin työeläkeyhtiöille "lisää happea", jotta voitiin välttää sijoitusomaisuuden pakkomyynnit alhaisten osakehintojen aikana.

Suuri eläkeuudistus saatettiin voimaan 2005 alusta. Puron työryhmän käsikirjoitus muuttui 2003 tammikuulla tehdyillä päätöksillä lainsäädännöksi. Jokainen päätöksenteossa mukana ollut varmuudella koki, että nyt tehdään jotakin suurempaa.

Eläkesovun pääneuvottelijoiden suista kuultiin tuolloin, miten nyt tehtiin jotakin sellaista, johon ei tarvitse vähään aikaan kajota. Tänään tiedämme tulevista vuosista enemmän. On melko periaatteellisen uudelleen arvioinnin paikka esim. eläkeiän tai maksujen tasojen osalta.

Eläkelupaus on yksi pyhimmistä asioista suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Tästä lupauksesta on kulloisenkin päättäjäsukupolven pidettävä kiinni.

Olen useita kertoja saanut vastata kysymykseen "miten te sen teitte?" and answer in english. Suomalaista kolmikantaista tapaa saa nykytilanteesta kiittää. Tänään ei voi kuin toivoa että ns. Rantalan ryhmä saa valmisteltua riittävän pitkälle ennakoivia ehdotuksia tarvittaviksi - välttämättömiksikin muutoksiksi - eläkelupaus on kyettävä pitämään.

Mikä on poliittisen päättäjän rooli meidän eläkepäätöksenteossamme? Onko jotakin muutakin roolia kuin luottaa ja käydä räntäsateella tai paukkupakkasilla toreilla keskustelua ns. taitetusta indeksistä? Miljardeista on kyse - merkitseviä nollia on monta.

Valmistelu ja päätöksenteko on ollut ja tulee olla erillään toisistaan. Roolien pitää säilyä kirkkaina mielessä. Valmistelijoilla ja neuvottelijoilla on keskeinen vastuu lainsäädännön onnistumisesta. Viimekätinen vastuunkantaja on aina Arkadianmäellä.