Keskustelu kuntien lukumäärästä hämärryttää oleellisen

 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula Orimattilassa 3.4.2011

Terveydenhuolto on lähivuosina suuren rakenneuudistuksen edessä niin järjestämisen, sisältöjen kuin rahoituksen osalta.

Ihmisillä on oikeus saada laadukkaita palveluita asuinpaikastaan riippumatta. Tämän oikeuden toteuttaminen ei ole riippuvainen kuntien lukumäärästä, vaan palvelurakenteiden ja toimintatapojen kehittämisestä sekä riittävästä työnjaosta eri toimijoiden kesken. Kuntamäärän radikaalikaan vähentäminen ei poista sitä tilannetta, että lakkautettavissakin kunnissa asutaan ja eletään.

Tarvitsemme lähipalvelulain. Siinä määriteltäisiin lähipalvelut ja kriteerit sille, miten kaukana palvelu saa olla. Palvelu ei tarkoita seinien lisäämistä tai uusien organisaatioiden rakentamista. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi palvelupisteillä, joissa on säännöllistä vastaanottotoimintaa kuten neuvolan terveydenhoitaja, yleislääkäri ja erikoislääkäri.

Terveydenhuoltoa pitää kehittää työnjakoa lisäämällä vaativan erikoissairaanhoidon osalta. Vaativia leikkauksia ei ole pakko tehdä jokaisessa yliopistollisessa keskussairaalassa. Myös sairaanhoitopiirien välinen työjako tulee toteuttaa. Syntyvillä säästöillä tulee kehittää perusterveydenhuoltoa, jonka toimivuus on välttämätöntä erikoissairaanhoidon menolisäysten hallitsemiseksi.

Keskustavetoisesti vuonna 2005 käynnistetty ja Keskustan johtamana ympäri maan toteutettu Paras-hanke on lain tullessa päätepisteeseen vuoden 2012 lopussa saanut aikaan merkittävän muutoksen niin kuntarakenteessa kuin palvelujen tuottamisessa. Kuntien määrä on vuoteen 2013 mennessä vähentynyt Paras-hankkeen alusta laskien noin sadalla kunnalla. Tämä on tapahtunut optimistisimpiakin arvioita nopeammalla tavalla. Samalla on tullut selväksi, että pelkät kuntaliitokset eivät ongelmia ratkaise.

Vaikka alkuperäinen Paras-hanke on loppumassa, uudistaminen jatkuu. Nyt onkin tärkeä antaa kunnille mahdollisimman pitkälle menevä työrauha kehittää palvelurakenteitaan ja turvata kuntalaisille kaikkein tärkein – palvelut lastenhoidosta laadukkaaseen vanhusten hoivaan. Pahinta tässä tilanteessa olisi lähteä luomaan rajua, kuntarakenteisiin keskittyvää uudishanketta. Kehityksen on tähdättävä aloitetun työn eteenpäin viemiseen, ei aiheutettava lisää epävarmuutta. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva laki tulee olemaan ensimmäisiä seuraavan hallituskauden suuria lakihankkeita. Laki on tärkeä saada pikaisesti eduskuntaan ja voimaan, jotta tilanne kuntakentällä selkiytyy. On realismia, että täsmälleen sama malli ei sovellu joka puolelle maata.