Hyvinvointi ja terveys on yhteinen tehtävä

Kolumni ESS 10.6.2017

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tulevaisuudessa maakuntien ja kuntien yhteinen tehtävä. Tätä silmällä pitäen hallituksella on käynnissä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävä kärkihanke, joka luo käytäntöjä tulevaisuuden tarpeisiin sekä levittää jo olemassa olevia hyviä toimintatapoja. Käytäntöjä on luotu poikkeuksellisen tiiviisti ja laajassa yhteistyössä järjestöjen kanssa. Järjestöjen rooli hyvinvointi- ja terveystyössä on ollut vahva. Tämä vahva rooli säilyy myös tulevaisuudessa kuntien ja maakuntien rinnalla.

Hallituksen panostus terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen on kärkihankkeen myötä merkittävä. Siksi odotukset tuloksista ovat suuret. Yksittäiselle kansalaiselle eikä myöskään yhteiskunnalle ole arvoa sillä, että on hankkeita hankkeiden perään. Tarvitaan kestävä ja pysyvä toimintatapojen muutos. Siksi kärkihankkeen toiminnan painopiste on vahvasti paikallisella tasolla ja konkreettisessa tekemisessä. On todellinen mahdollisuus sille, että syntyy vaikuttavaa tulosta. Hallituksen tavoitteellisuutta korostaa myös syksyllä toteutettava aluekierros hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelussa on tärkeä luoda kunnan, maakunnan ja järjestöjen yhteistyörakenteet ja ¬käytännöt. Toimiva esimerkki käytössä olevasta, poikkihallinnollisesta palveluketjusta on liikuntaneuvonnan palveluketju, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö ottaa liikunnan puheeksi asiakkaan kanssa ja ohjaa hänet sopivien liikuntapalvelujen ja omatoimisen liikunnan pariin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on oltava riittävää osaamista liikunta- ja elintapaneuvonnan antamiseen ja myös ajantasainen tieto kunnan matalan kynnyksen liikuntapalveluista. Luotan myös, että sote-uudistuksen myötä ihmisten oma vastuu ja mahdollisuudet edistää omaa hyvinvointiaan ja terveyttään lisääntyvät.

Uudet kunnanvaltuustot aloittavat parhaillaan tehtävissään. Sote-uudistuksen myötä kunnan rooli hyvinvoinnin edistämisessä vahvistuu. Tulevaisuuden kunnan keskeisimmäksi tehtäväksi nostetaan useimmiten elinvoiman kehittäminen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on tehtävänä yhtä tärkeä ja sitä paitsi täysin olennainen osa kunnan elinvoimaa ja houkuttelevuutta.

Sote- ja maakuntauudistuksen edetessä on ollut havaittavissa pohdintaa siitä, onko kunnilla tulevaisuudessa todellisia kannusteita tehdä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Minusta vastaus on kahdesta syystä vahvasti myönteinen. Ensinnäkin huolimatta siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tulevaisuudessa maakunnan vastuulla ja terveyshyöty kohdistuu sitä kautta taloudellisesti maakunnille, kyse on samoista kuntalaisista, samoista ihmisistä. Heidän hyvinvointinsa on oltava kaikkien päättäjien yhteinen tavoite. Toisekseen maakuntien ja kuntien yhteistyö on lakiin kirjoitettu velvoite.

Jokainen, joka haluaa olla muutoksentekijä, tarttuu tehtävään hyvinvoinnin ja terveyden puolesta. Se on mitä tärkeintä työtä meidän kaikkien puolesta.

Hallitusti muutokseen

Kolumni Suomenmaa
viikko 19

Eduskunnalle annetun hallituksen esityksen asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa myötä kaikki perussäädökset sote-muutoksesta ovat nyt eduskunnan käsiteltävänä.

Ensimmäinen soten viidestä peruspilarista on vahva järjestäjä. Jatkossa maakunta hoitaa niin sote-palveluiden järjestämisen kuin rahoituksen.

Toinen perusta on savotan alusta asti mukana ollut palvelujen integraatio. Maakunta pitää huolen siitä, että palvelut sovitetaan asukkaiden tarpeen mukaisiksi kokonaisuuksiksi: että oikeaa hoitoa ja palvelua saa oikeaan aikaan.

Kolmas peruspilari, valinnanvapaus, lisää asiakaslähtöisyyttä. Se vahvistaa ihmisen itsemääräämisoikeutta ja perustason palveluja sekä valjastaa kilpailun palvelujen kehittämiseen.

Mahdollistaessaan painopisteen siirtämistä peruspalveluihin valinnanvapaus auttaa pitkällä tähtäimellä myös neljännen perustan eli kustannusten hillinnän toteutumista. Siinä avainasemassa ovat parhaat käytännöt, vaikuttavimmat hoitomuodot ja digitaalisten ratkaisujen käyttöönotto.

Viides peruspilari on kattava digitalisaatio. Tiedon on kuljettava, ja tietojärjestelmien oltava yhteentoimivia ja käyttäjäystävällisiä. Tämän toteutumiseksi hallitus on linjannut rahoituspuitteet ja mittavat investoinnit. ICT:n uusintamiseen osoitetaan kehyskaudelle miljardin euron investointiohjelma.

Hallituksen malli valinnanvapaudesta on käytännöllinen, suomalainen malli. Sillä on vaikutusarvioinnin perusteella hyvät mahdollisuudet parantaa yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuudessa ja kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja.

Lausunnonantajia kuunneltiin tarkalla korvalla. Moni kohta hioutui lausuntokierroksen jälkeen.

Niin sanotun kermankuorinnan estämiseksi laissa on useita rajoituksia. Yksi niistä on rahoitusmalli, joka perustuu tarpeeseen. Esimerkiksi vanhoista ja sairaista maksetaan perusterveitä nuoria enemmän. Lisäksi julkinen valta päättää tuottajia koskevat vaatimukset. Lainsäädännöllä ja korvausmallilla estetään se, että tuottaja voisi valikoida asiakkaansa.

Lain viimeistelyssä pureuduttiin markkinoiden toimintaan ja toimeenpanoon liittyvien riskitilanteiden ennakointiin. Maakunta huolehtii, että aina on saatavilla palveluita. Ihminen ei jää yksin valintojen viidakkoon.

Palveluiden integraatioon kiinnitettiin erityistä huomiota. Tuottajilla on velvoite hakea potilaan ja asiakkaan etua toteuttavia palvelukokonaisuuksia. Sote-keskuksessa voidaan tehokkaasti yhdistää terveyden- ja sosiaalihuollon palveluita. Sen lisäksi yleislääkärin johdolla tapahtuvaan terveydenhuoltoon yhdistetään erityistason konsultaatioita.

Myös tuottajien korvausmallia muutettiin. Väestön palvelutarpeet ja ominaisuudet sekä kunkin asiakkaan henkilökohtainen riski otetaan tarkkaan huomioon.

Voimaantuloa joustavoitettiin. Sote-keskusten toteuttamisessa edetään osittain vaiheittain ja pilotteja hyödyntäen.

Sosiaali- ja terveyspalvelumme ovat rapautuneet hiljalleen ja eriarvoisuus kasvaa. Pitkään on fundeerattu, että jotain pitäisi tehdä. Nyt tehdään. Lakikokonaisuus saattaa palvelujen järjestämisen ja rahoituksen kestävälle pohjalle sekä uudistaa toimintatapoja. Sillä vauhditetaan muutosta, jolla varaudumme vastuullisesti tulevaisuuteen ja annetaan työkalut ammattilaisten työhön ruohonjuuritasolla.

Onko maallamme malttia uudistua?

Muutoksessa blogi, Julkaisupäivä 3.3.2017

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen ja perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula

Maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksen lakikokonaisuus annettiin torstaina eduskunnalle.

Se oli merkittävä päivä. Sote-muutosta on nimittäin maassamme tehty eri hallitusten voimin yli kymmenen vuotta. Perusongelmat ja ratkaisut, joilla niihin pyritään vastaamaan, eivät ole juurikaan muuttuneet. Nykytila rapauttaa hiljalleen palvelut ja nostaa kustannukset pilviin.

Viime vaalikauden lopulla perustuslakivaliokunta linjasi, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus tulee siirtää yksittäistä kuntaa vahvemmille harteille. Jo kauan johtotähtenä on ollut myös se, että palveluketjujen tulee olla sujuvia ja yhteistyön eri ammattilaisten välillä nykyistä tiiviimpää.

Nyt annetun hallituksen esityksen perusteella vuoden 2019 alusta meillä on nykyisten parinsadan sote-järjestämisestä vastuullisen tahon sijaan 18 monialaista maakuntaa. Monialaisuus tarkoittaa sitä, että maakunnat vastaavat soten lisäksi esimerkiksi pelastustoimesta sekä elinkeinojen ja työllisyyden edistämisestä.

Maakuntauudistuksen päätavoitteet ovat tiivistettävissä kuuteen kohtaan: toimivat palvelut, hallinnon sujuvuus, talouskasvun edistäminen, kustannustehokkuus, kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja toimintatapojen muutos. Onnistunut maakunta- ja soteuudistus vaatii erityisesti digitalisaation vahvaa ymmärrystä ja hyödyntämistä.

Maakuntien päättäjät valitaan suorilla vaaleilla ja
ne saavat rahoituksensa valtiolta yhtäläisin perustein koko maassa.

Maakuntien asukkaiden osallistumis- ja vaikutuskeinoja lisätään. Näitä ovat esimerkiksi neuvoa-antavat kansanäänestykset, aloiteoikeus, keskustelu- ja kuulemistilaisuudet sekä nuorisovaltuusto ja vanhus- ja vammaisneuvostot.

Muutoksen myötä julkisten toimijoiden kantokyky vahvistuu, rahoitus yksinkertaistuu, ja käytäntöjä ja toimintatapoja yhtenäistetään. Resursseja voidaan hyödyntää tehokkaammin, hoitoon pääsy nopeutuu ja palvelujen saatavuuden eriarvoistumisen kehitys on mahdollista pysäyttää.

Nyt annettu lakipaketti käsittelee sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja siihen liittyvää maakuntien perustamista, mutta keskustelu on jo kääntynyt sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauteen.

Perustason palveluja ja ennaltaehkäisyä pitää vahvistaa, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Näin säästyy kustannuksia kalliista erikoissairaanhoidosta. Tähän on tarjolla useita ratkaisuja, joista yksi on julkisen terveydenhuollon vahvistaminen valjastamalla myös yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita julkisen palvelun tuottajiksi. Tästä perimmiltään on kyse valinnanvapauslaissa, joka on 28.3. päättyvällä lausuntokierroksella.

Valinnanvapaudesta on mahdollista tehdä tasapainoinen, Suomen oloihin soveltuva kokonaisuus, joka vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palveluja ja nopeuttaa hoitoon pääsyä. On hyvä, että aiheesta käydään keskustelua, jotta saamme parhaan mahdollisen lopputuloksen.

On kuitenkin tärkeää, että asioissa edetään. Odotteluun Suomella ei enää ole varaa.

Onko maallamme malttia vaurastua, pohti presidentti Urho Kekkonen pamfletissaan vuonna 1952. Kekkosta mukaillen voisi kysyä tänään, Suomen 100-vuotispäivän kynnyksellä: Onko maallamme malttia uudistua?

 

 

Lue loppuun

Hallitus päätti sote-uudistuksen jatkosta ja itsehallintoalueista

Valtioneuvoston viestintäosasto 9.11.2015
Tiedote 591/2015

Hallitus kertoi tarkemmin sote-uudistusta ja itsehallintoalueita koskevista linjauksistaan ja aluejaon perusteista maanantaina 9. marraskuuta. Maahan perustetaan 18 itsehallintoaluetta, joista 15 järjestää itse alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut. Kolme muuta itsehallintoaluetta järjestävät lain perusteella sosiaali- ja terveyspalvelunsa tukeutuen toiseen itsehallintoalueeseen. Itsehallintoalueille kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi muita tehtäviä.

Jatkossa Suomen julkinen hallinto järjestetään kolmella tasolla, jotka ovat valtio, itsehallintoalue ja kunta. Tämä vähentää merkittävästi erilaisten sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavien ja kuntien yhteisten lakisääteisten organisaatioiden määrää, kun tehtävät siirtyvät lähes 190 eri vastuuviranomaiselta 18 itsehallintoalueelle. Itsehallintoalueet muodostetaan maakuntajaon pohjalta. Vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä itsehallintoalueille 1.1.2019. Jos itsehallintoalue arvioi kantokykynsä riittämättömäksi sote-palveluiden järjestämiseen, se voi hakea valtioneuvostolta mahdollisuutta järjestää palvelut sopimalla niistä toisen itsehallintoalueen kanssa. Lue loppuun