Juha

”Yli kaksikymmentä vuotta eduskunnassa on merkittävä osa 55-vuotiaan miehen elämästä. Vanhemmilta saadut ohjeet ja opastus elämää varten ovat ne perustat, joille olen rakentanut ja rakennan arkea ja työtäni kantaen vastuuta – kansanedustajana.

Avioliitto ja arki kahden aikuistuvan lapsen kanssa luovat puitteet arjelle silloin, kun vaihdan solmion ja puvun verkkareihin.

Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun vaimoni Lahden kauppaopistossa tapasin. Opiskelut Tampereen yliopistossa sosionomiksi, usean eri kunnan palveluksessa tehty työ ja erilaiset luottamustehtävät ovat antaneet hyvän pohjan ja näköalaa nykyiseen tehtävääni.

Järjestöihminen olen ollut aina varsinkin liikunnan parissa jo pikkupojasta lähtien. Kotikuntani valtuustossa olen ollut opettelemassa, joskus niin vaikeatakin, päätöksentekoa vuodesta 1985 lähtien. Puheenjohtajuutta kesti toistakymmentä vuotta.

Maakunnallista näköalaa on tuonut joitakin vuosia sitten loppunut yli kymmenvuotinen rupeama Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallituksen varapuheenjohtajana. Maakuntahallituksen päätöksenteko on tullut tutuksi nyt toisella kunnallisvaalikaudella.

Puolueeni eri tasojen eri tehtävissä olen ollut yli 30 vuotta. Valintani Rovaniemen puoluekokouksessa 2012 Keskustan varapuheenjohtaksi on avannut uuden näkökulman koko puolueeseen ja sen toimintaan – olen ollut yli kuusi vuotta sananmukaisesti maatakiertävällä radalla.

Eduskuntatyöni keskiössä on ollut jäsenyys – yli kahdeksantoista vuotta – sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joista seitsemän vuotta puheenjohtajana. Vuosien varrella ei ole ollut ihan vähäinen asia se, onko puolue hallituksessa vai oppositiossa – sillä on suora vaikutus arjen työssä. Tässä valiokunnassa tunsin vaikuttavani suoraan ihmisten arkeen. Tulen tietämään ja tunnistamaan lakien sisältöjen lisäksi sen, kuinka monimutkainen lainsäädäntöä meillä toden totta onkaan. Yli kahdeksan vuotta kestänyt Suuren valiokunnan jäsenyys avasi eurooppalaisen näkökulman työni sisältöihin.

Valtakunnan tasolla minulla oli yksi ja sitäkin mieluisampi luottamustehtävä – vuoteen 2013 päättynyt ja kolme vuotta kestänyt Suomen Kuntoliikuntaliiton puheenjohtajuus. Viime vuosikymmenellä vetovastuullani oli Päijät-Hämeen liikunta ja urheilu. Suomalaisen raviurheilun ja hevostalouden järjestön Suomen Hippoksen puheenjohtajana aloitin toukokuussa 2018.

Omaan liikuntaan olen vuosien jälkeen saanut aivan uuden kipinän – väittävät, että se näkyy jopa ulospäin. Viisitoista vuotta kestänyt lentopallo on jäänyt, mutta tänään minut voit tavata niin sukset jalassa hiihtämässä kuin suunnistuskartta kädessäkin. Suunnistuksen suurtapahtumaan Jukolan viestiin osallistumisesta on tullut eräs vuoden kohokohdista – jo toistakymmentä kertaa.

Aivan uuden kokemuksen on tuonut jo kahdentoista vuoden ajan curling, tuo olympiakisojen yleisösuosikki, josta ”plakkarissa” on Lahden Kortteliliigan mestaruudet vuosilta 2005, 2006, 2007, 2008, 2010, 2014, 2015, 2017 ja 2018 sekä hopeatila vuosilta 2004 ja 2009.

Esso Kukonlinna (mikään kun ei ole enää ennallaan niin nykyisin St 1, minulle tulee kuitenkin aina olemaan Esson baari) on ollut kantapaikkani yli 40 vuoden ajan. Siellä, jos missä kuulee elämän ilot ja murheet juuri sellaisina kuin ne ovat.

Kiinnostus raviurheiluun on vain syventynyt vuosien varrella. TOTO tuo ja TOTO vie, on tuttu toteamus, saisi tuoda vaan jonkin verran useammin. Kuninkuusravien päivämäärä on ollut piirrettynä kalenteriini katkeamattomana ketjuna vuodesta 1993 lähtien.

Hevosen omistamiseen olen ottanut tuntumaa ns. kimppaomistajuuden muodossa. Toistaiseksi tunteikkaimmat kokemukset ovat ori Axel Laukon suorituksesta nelivuotisikäluokan pääkilpailusta ”Suuressa Suomalaisessa Derbyssä”. Axel oli mainion esityksen jälkeen neljäs ajalla 14,5. Sanda Spiritin Käpylä GP voitto marraskuulta 2010 ei myöskään hetkeen unohdu. Hienoja kokemuksia kaikille meille osaomistajillekin.

Minua tutkinut lääkäri kirjoitti kymmenisen vuotta sitten lausuntoonsa ”keski-ikää lähestyvä mies”. Harmaan sävyt ohimoilla ovat lisääntymään päin. Yhä useammin muistot palaavat menneeseen ja olen oppinut ymmärtämään sen, että kaikkea ei voi tietää ja osata.

Onneksi tänään ei tiedä mitä huomenna tapahtuu – ja se on hyvä se. Kohdalleni on osunut hiihdettäväksi latu, jossa on ollut useampia vaihtoehtoja – tällä tyylillä on tavoitteeni jatkaa.”