Seuraavat sukupolvet ansaitsevat parempaa

Kolumni 17.11.2018 Etelä-Suomen Sanomat

 

Mitä minä voin tehdä, jotta lapsillani ja lapsenlapsillanikin olisi talvisin lumi maassa ja kunnon pakkaset? Jokainen meistä yksin varsin vähän, mutta jokainen meistä yhdessä paljon.

Sukupolveni naisille ja miehille sanomalehtien ja pullojen kierrättäminen on lapsena tarkoittanut taskurahaa tai tukea urheiluseuran toimintaan. Kierrättäminen ja lajittelu ovat tänään ihan eritasolla kuin -70 -luvulla. Kotitalouksissa on jo ihan arkipäivää, että kierrätettäviä/lajiteltavia ”kohteita” on n 10. Näiltä osin tekemistä riittää edelleenkin. Mitä helpommaksi esim. uusiokäyttö tehdään sitä varmemmin se toteutuu myös käytännössä.

Meille on tuttua myös se, että maksamme kierrättämisestä. Renkaiden tai kodinkoneiden hinnassa on osa kierrätysmaksua. Jos joku on varmaa niin se, että erilaisilla veroilla ja maksuilla meitä yhä enemmän ohjataan ilmastokestävämpään kulutukseen. Esim autoilun osalta viimeisin tällainen muutos tapahtui viime syyskuun alussa.

Jokainen meistä voi omilla päätöksillään kantaa vastuuta – tehdä omalta pieneltäkin tuntuvalta osaltaan ilmastotekoja. Jokainen ostopäätöskin on ilmastoteko.

Hiljattain julkaistu hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n raportin viesti on yhtäältä selkeä toisaalta vakava. Raportti enteilee merkittäviä muutoksia ja vakavia vaikutuksia ilman riittäviä toimia. Odottamalla ei tapahdu mitään. Tarvitaan sitoutumista tavoitteisiin, päätöksiä ja päätösten toimeenpanoa.

Jokainen asteen kymmenyskin merkitsee ilmaston lämpenemisen kannalta paljon. Ilmastonmuutoksen vaikutukset alueille ja ihmisryhmille eivät jakaudu tasaisesti. Onhan globaalisti kyse esim. vedestä ja ruoasta.

Suomi on monella tapaa ilmaston muutoksen torjunnan edelläkävijä. Olemme sitoutuneet kansainvälisiin sopimuksiin. Meillä on tehty yhteisten tavoitteiden toteutumisen eteen päätöksiä.

Nykyinen hallitus on päättänyt muun muassa kivihiilestä luopumisesta vuoteen 2029 mennessä, uusiutuvan energian tavoitteen nostamisesta yli 50 prosentin ja sähköisen liikenteen edistämisestä. Nämä keinot tähtäävät hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuonna 2045.

Päästöjen vähentämisen ohella tarvitaan hiilinielujen vahvistamista. Tässä maa- ja metsätalous ovat osa kestävää ratkaisua. Hyvin hoidetut metsät ja oikein viljellyt pellot toimivat parhaimpina hiilinieluina. Viisainta metsä- ja maatalouspolitiikkaa on suosia sellaista tuotantoa, joka samanaikaisesti tuo lisäarvoa niin tuotannollisesti kuin ilmastopoliittisestikin. Tässä Suomella on mahdollisuus olla kansainvälinen suunnannäyttäjä ja osaamisen viejä. Meidän yrityksissämme oleva osaaminen niin kierto- kuin energiataloudessakin on luonut ja tuo työtä ja toimeentuloa.

Toiset haluavat nähdä suomalaisen metsänhoidon ilmaston kannalta haitallisena. Tämä on kovin yksisilmäinen näkemys. Kun puuta käytetään järkevästi, on sillä mahdollista korvata saastuttavampia ja ympäristölle haitallisia ratkaisuja. Samalla on huolehdittava, että metsät kasvavat ja säilyvät monimuotoisina.

Kun metsiä hoidetaan, puumäärä kasvaa. Jos hakkuita rajoitettaisiin Suomessa, johtaisi se väistämättä hakkuiden lisääntymiseen muualla, maissa joissa ei pidetä samalla lailla huolta metsistä kuin meillä.

Suomi on saanut kansainvälistä kiitosta ilmastopolitiikastaan. Olemme kunnianhimoisempia kuin moni muu. Suomi on yksi niistä maista, jotka ovat onnistuneet pienentämään päästöjään. Omien kansallisten toimien ohella meidän tulee kirittää kansainvälistä yhteistyötä. Maailmalla olemme kokoamme suurempia ja vaikuttavampia.

Muutos lähtee jokaisesta meistä itsestämme niin kotona kuin kauempanakin.

 

Kommentointi on suljettu.