Onko maallamme malttia uudistua?

Muutoksessa blogi, Julkaisupäivä 3.3.2017

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen ja perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula

Maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksen lakikokonaisuus annettiin torstaina eduskunnalle.

Se oli merkittävä päivä. Sote-muutosta on nimittäin maassamme tehty eri hallitusten voimin yli kymmenen vuotta. Perusongelmat ja ratkaisut, joilla niihin pyritään vastaamaan, eivät ole juurikaan muuttuneet. Nykytila rapauttaa hiljalleen palvelut ja nostaa kustannukset pilviin.

Viime vaalikauden lopulla perustuslakivaliokunta linjasi, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus tulee siirtää yksittäistä kuntaa vahvemmille harteille. Jo kauan johtotähtenä on ollut myös se, että palveluketjujen tulee olla sujuvia ja yhteistyön eri ammattilaisten välillä nykyistä tiiviimpää.

Nyt annetun hallituksen esityksen perusteella vuoden 2019 alusta meillä on nykyisten parinsadan sote-järjestämisestä vastuullisen tahon sijaan 18 monialaista maakuntaa. Monialaisuus tarkoittaa sitä, että maakunnat vastaavat soten lisäksi esimerkiksi pelastustoimesta sekä elinkeinojen ja työllisyyden edistämisestä.

Maakuntauudistuksen päätavoitteet ovat tiivistettävissä kuuteen kohtaan: toimivat palvelut, hallinnon sujuvuus, talouskasvun edistäminen, kustannustehokkuus, kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja toimintatapojen muutos. Onnistunut maakunta- ja soteuudistus vaatii erityisesti digitalisaation vahvaa ymmärrystä ja hyödyntämistä.

Maakuntien päättäjät valitaan suorilla vaaleilla ja
ne saavat rahoituksensa valtiolta yhtäläisin perustein koko maassa.

Maakuntien asukkaiden osallistumis- ja vaikutuskeinoja lisätään. Näitä ovat esimerkiksi neuvoa-antavat kansanäänestykset, aloiteoikeus, keskustelu- ja kuulemistilaisuudet sekä nuorisovaltuusto ja vanhus- ja vammaisneuvostot.

Muutoksen myötä julkisten toimijoiden kantokyky vahvistuu, rahoitus yksinkertaistuu, ja käytäntöjä ja toimintatapoja yhtenäistetään. Resursseja voidaan hyödyntää tehokkaammin, hoitoon pääsy nopeutuu ja palvelujen saatavuuden eriarvoistumisen kehitys on mahdollista pysäyttää.

Nyt annettu lakipaketti käsittelee sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja siihen liittyvää maakuntien perustamista, mutta keskustelu on jo kääntynyt sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauteen.

Perustason palveluja ja ennaltaehkäisyä pitää vahvistaa, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Näin säästyy kustannuksia kalliista erikoissairaanhoidosta. Tähän on tarjolla useita ratkaisuja, joista yksi on julkisen terveydenhuollon vahvistaminen valjastamalla myös yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita julkisen palvelun tuottajiksi. Tästä perimmiltään on kyse valinnanvapauslaissa, joka on 28.3. päättyvällä lausuntokierroksella.

Valinnanvapaudesta on mahdollista tehdä tasapainoinen, Suomen oloihin soveltuva kokonaisuus, joka vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palveluja ja nopeuttaa hoitoon pääsyä. On hyvä, että aiheesta käydään keskustelua, jotta saamme parhaan mahdollisen lopputuloksen.

On kuitenkin tärkeää, että asioissa edetään. Odotteluun Suomella ei enää ole varaa.

Onko maallamme malttia vaurastua, pohti presidentti Urho Kekkonen pamfletissaan vuonna 1952. Kekkosta mukaillen voisi kysyä tänään, Suomen 100-vuotispäivän kynnyksellä: Onko maallamme malttia uudistua?

 

 

Kommentointi on suljettu.