Seuraavat sukupolvet ansaitsevat parempaa

Kolumni 17.11.2018 Etelä-Suomen Sanomat

 

Mitä minä voin tehdä, jotta lapsillani ja lapsenlapsillanikin olisi talvisin lumi maassa ja kunnon pakkaset? Jokainen meistä yksin varsin vähän, mutta jokainen meistä yhdessä paljon.

Sukupolveni naisille ja miehille sanomalehtien ja pullojen kierrättäminen on lapsena tarkoittanut taskurahaa tai tukea urheiluseuran toimintaan. Kierrättäminen ja lajittelu ovat tänään ihan eritasolla kuin -70 -luvulla. Kotitalouksissa on jo ihan arkipäivää, että kierrätettäviä/lajiteltavia ”kohteita” on n 10. Näiltä osin tekemistä riittää edelleenkin. Mitä helpommaksi esim. uusiokäyttö tehdään sitä varmemmin se toteutuu myös käytännössä.

Meille on tuttua myös se, että maksamme kierrättämisestä. Renkaiden tai kodinkoneiden hinnassa on osa kierrätysmaksua. Jos joku on varmaa niin se, että erilaisilla veroilla ja maksuilla meitä yhä enemmän ohjataan ilmastokestävämpään kulutukseen. Esim autoilun osalta viimeisin tällainen muutos tapahtui viime syyskuun alussa.

Jokainen meistä voi omilla päätöksillään kantaa vastuuta – tehdä omalta pieneltäkin tuntuvalta osaltaan ilmastotekoja. Jokainen ostopäätöskin on ilmastoteko.

Hiljattain julkaistu hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n raportin viesti on yhtäältä selkeä toisaalta vakava. Raportti enteilee merkittäviä muutoksia ja vakavia vaikutuksia ilman riittäviä toimia. Odottamalla ei tapahdu mitään. Tarvitaan sitoutumista tavoitteisiin, päätöksiä ja päätösten toimeenpanoa.

Jokainen asteen kymmenyskin merkitsee ilmaston lämpenemisen kannalta paljon. Ilmastonmuutoksen vaikutukset alueille ja ihmisryhmille eivät jakaudu tasaisesti. Onhan globaalisti kyse esim. vedestä ja ruoasta.

Suomi on monella tapaa ilmaston muutoksen torjunnan edelläkävijä. Olemme sitoutuneet kansainvälisiin sopimuksiin. Meillä on tehty yhteisten tavoitteiden toteutumisen eteen päätöksiä.

Nykyinen hallitus on päättänyt muun muassa kivihiilestä luopumisesta vuoteen 2029 mennessä, uusiutuvan energian tavoitteen nostamisesta yli 50 prosentin ja sähköisen liikenteen edistämisestä. Nämä keinot tähtäävät hiilineutraaliuden saavuttamiseen vuonna 2045.

Päästöjen vähentämisen ohella tarvitaan hiilinielujen vahvistamista. Tässä maa- ja metsätalous ovat osa kestävää ratkaisua. Hyvin hoidetut metsät ja oikein viljellyt pellot toimivat parhaimpina hiilinieluina. Viisainta metsä- ja maatalouspolitiikkaa on suosia sellaista tuotantoa, joka samanaikaisesti tuo lisäarvoa niin tuotannollisesti kuin ilmastopoliittisestikin. Tässä Suomella on mahdollisuus olla kansainvälinen suunnannäyttäjä ja osaamisen viejä. Meidän yrityksissämme oleva osaaminen niin kierto- kuin energiataloudessakin on luonut ja tuo työtä ja toimeentuloa.

Toiset haluavat nähdä suomalaisen metsänhoidon ilmaston kannalta haitallisena. Tämä on kovin yksisilmäinen näkemys. Kun puuta käytetään järkevästi, on sillä mahdollista korvata saastuttavampia ja ympäristölle haitallisia ratkaisuja. Samalla on huolehdittava, että metsät kasvavat ja säilyvät monimuotoisina.

Kun metsiä hoidetaan, puumäärä kasvaa. Jos hakkuita rajoitettaisiin Suomessa, johtaisi se väistämättä hakkuiden lisääntymiseen muualla, maissa joissa ei pidetä samalla lailla huolta metsistä kuin meillä.

Suomi on saanut kansainvälistä kiitosta ilmastopolitiikastaan. Olemme kunnianhimoisempia kuin moni muu. Suomi on yksi niistä maista, jotka ovat onnistuneet pienentämään päästöjään. Omien kansallisten toimien ohella meidän tulee kirittää kansainvälistä yhteistyötä. Maailmalla olemme kokoamme suurempia ja vaikuttavampia.

Muutos lähtee jokaisesta meistä itsestämme niin kotona kuin kauempanakin.

 

Luottamus ja Apila – menestyksen perusta

Kolumni Suomenmaa 9.11.2018

 

”Itseemme uskoen, toisiimme luottaen” on pitkään käytössä ollut sanonta. Sanat ovat ajankohtaisempia kuin pitkiin aikoihin.

Vaalien lähestyessä onnistumisen elementeissä ei ole ole yhtä yksittäistä asiaa. Yksi ainoa tekemätön tai tehty päätös ei myöskään tuhoa hyvää ohjelmatyön kautta rakennettua kuvaa tulevaisuudesta tai viimeisten viikkojen kampanjointia.

Uskon ja toivon varaan ei vaalimenestys tietenkään rakennu, mutta varmaa on, että oman joukon tekeminen niin toimintatavat kuin ilmeetkin näkyvät ulospäin. Tekemisen meininki huokuu ja se kantaa eteenpäin – tarttuu.

Pitäisi jaksaa silloinkin kun salamoi ja myrskyää. Aurinko ei paista käskemällä. Kyse on vahvasti myös tunteesta. Halu tehdä päätöksiä ja muuttaa niin maailmaa, maata, maakuntaa kuin omaa lähiyhteisöäkin paremmaksi ovat päätöksenteossa ja politiikassa keskiössä.

Vaalit ovat puolueen kannatuksen mittari. Ehdokkaiden äänimäärät kertovat osin puolueen mutta henkilövaalissa korostuu ehdokaslistojen monipuolisuus. Merkittävä osa vaalimenestyksestä ratkaistaan hetkellä, jolloin ehdokaslistat hyväksytään.

Ehdokasasettelun merkitystä ei koskaan – ei koskaan – voi olla korostamatta liikaa. Esimerkiksi omia reviirejä puolustamalla ei puolueen kokonaistulos paikkamäärineen ole paras mahdollinen. Näiltä osin järjestöväellä on suuri vastuu onnistumisen perustojen rakentamisessa. Vaalit ovat pitkälle matematiikkaa.

Jotta voi menestyä politiikassa pitää olla jotain sanottavaa. Keskusta on hyväksynyt omat vastauksensa niin aina vain ajankohtaisemmaksi tulevaan ilmaston muutoksen torjuntaan. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen osalta meillä on uusia avauksia ja näköala nykytilanteen korjaustarpeista. Digitalisaatio, demokratia, maahanmuutto ja monien muiden otsikoiden alla on kenen tahansa hyödynnettävissä olevia puolueen linjauksia. Yksi vastaus odotukseen uusista avauksista löytyy kenen tahansa hyödynnettävissä olevien ohjelmien sisällöistä. Keskitalveen mennessä koko politiikan laaja kenttä on sanoitettu keskustalaisella tulevaisuuskuvalla.

Luottamuksen apila rakentuu huolenpidon, vastuunkannon, realistisen vihreyden ja osaavan kasvun terälehdille. Puoluekokouksessamme hyväksytty periaateohjelmamme ”Tasapainossa eteenpäin” ei ole hapantunut yhtään – se kestää aikaa vielä vuosia, mutta on hyödynnettävissä tässä nyt kun vahvistamme toinen toisemme uskoa ja luottamusta sekä kerromme mitä Keskusta tekee tulevalle vuosikymmenelle edettäessä.

Luottamus on politiikassa ja päätöksenteossa keskiössä. Luottamuksen ylläpitäminen ja vaaliminen on tekoja. Politiikassa puhe on teon väline. Puoluejohdolla ja ministeriryhmällä on näiltä osin keskeinen vastuunsa.

Paljon puhutulla Keskustan kentällä on oma keskeinen roolinsa siinä miten menestymme. Uskommeko itseemme ja luotammeko toinen toisiimme?

Viime vaalien lupausten toteutumisesta kertomiseen tarvitaan meistä jokainen. Rakennetuilla teillä ja silloilla kuitenkin harvoin aikaan saadaan tulevalle menestykselle muuta kuin perustat. Yhteinen tehtävämme on kertoa millaisen tulevaisuuden – koko Suomessa – Keskusta rakentaa… Luottamuksen apilaan tukeutuen.