Sotkamon puoluekokous 2018

KESKUSTA on enemmän kuin puolue. Keskusta on aito kansan liike juuresta latvaan. Asiat ovat meille tärkeitä, mutta Alkiolainen aate, tunne ja luottamus parempaan tulevaisuuteen ohjaa meidän toimintaamme. Jos meillä on kaksi vaihtoehtoa menemme aina heikomman puolelle.

MEIDÄN Keskustamme on intohimoni. Tunnen tämän maan jokaisen kunnan, puolueen jokaisen piirin. Kymmenet tuhannet ajetut kilometrit ja tuhannet kohtaamiset ovat auttaneet jaksamaan. Tunnen teistä monet nimeltä. Tämän puolueen suulla on mahdotonta puhua, ellei tunne kentän todellisuutta. Niin Keskustassa kuin tekemisessämme yleisemminkin on kuunneltava niitä, joiden ääni ei muutoin kuulu.

TURVALLISUUS ja sen tunne on yksi sana, joka kattaa laajasti tulevan vuosikymmenen päätöksenteon esityslistan. Aatteestamme kummuten kotimainen ruoka, uusiutuva energia, ilmastonmuutoksen hallinta, lähellä olevien palvelujen olemassa olo, arvokkaan vanhuuden mahdollistaminen, sosiaaliturvan uudistaminen perusturva kivijalkana, työelämän uudistaminen sopimalla, yrittäjyyden kynnyksien purkaminen, lapsi keskiössä perhevapaita uudistettaessa ja koulutuksen sekä sivistyksen mahdollistaminen varallisuudesta riippumatta tulevat olemaan päätöksenteon keskiössä. Maakuntien Suomen rakentaminen jatkuu. Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja itsenäisestä puolustuksesta on pidettävä kiinni. Keskustalla on ollut ja on näihin tulevaisuuden avainasioihin vastaus.

ETEENPÄIN on mentävä rohkeasti. Katseen on oltava tulevaisuuteen. Kun vain sanakirjassa menestys tulee ennen työtä, toivon että keskustalaisen sanakirjassa ME on aina ennen kuin minä.

OLEN VALMIS jatkamaan osana joukkuetta oman tonttiin hoitaen – yhdessä tehden ja vieden tavoitteemme päätöksiksi.

PAINEISSA testattuna.

 

Perustoja myöden remonttiin

Kolumni Suomenmaa 4.5.2018

Hyvinvointiyhteiskuntamme yksi peruskivistä on sosiaaliturva, joka tarvittaessa kantaa erilaisissa elämäntilanteissa. Työ luo parasta sosiaaliturvaa. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä on elämän vaiheita ja yllättäviäkin tilanteita, joissa tarvitaan niin perusturvaa kuin syysperusteistakin sosiaaliturvaa.

Nykytilanteen perustat ja rakenne ovat ajalta, jolloin joko ollaan työssä tai ei olla työssä. Suojaosuus työttömyyspäivärahoissa on yksi esimerkki siitä suunnasta, johon pitää kyetä etenemään laajemminkin. Ansiotulo (suojaosuus) ei yhtäältä pudota pois työttömyysturvalta, mutta mahdollistaa toimeentulon parantamisen.

Palkkatyön, verotuksen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen edellyttää muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön. Tarvitaan isompi remontti. On kyse tulevan vaalikauden yhdestä suuritöisimmistä asioista.

Järjestelmä on rakentunut pala palalta. Vaikeaselkoisuus ja tulkinnanvaraisuus ovat vuosien ja vuosikymmenten saatossa lisääntynyt. 

Kyse on yhtäältä myös sosiaaliturvan ja palvelujärjestelmän yhteensovittamisesta. Yksi suurimpia sisäisen turvallisuuden uhkia on liian monen nuoren ja erityisesti pojan tilanne. Elämänhallinta vaatii tukea. Sosiaaliturvan tulee edesauttaa elämänhallinnan ylläpitämistä ja mahdollistaa sosiaaliturvan varasta pääsy ponnahduslaudan omaisesti kiinni työhön silloin kun se muutoin on mahdollista.

Jo lyhytaikaiset työsuhteet, osa-aikaiset ja määräaikaiset työpaikat ovat tie syrjäytymisuhan torjumisessa. Työttömyyden nujertaminen on tärkeää.  Ei ole hyväksyttävää, ettei hallinnollisten prosessien takia työtön uskalla ottaa vastaan lyhyttä pätkätyötä, koska ymmärrettävästikin pelkää esim viivettä etuuksiensa maksatuksessa. Käynnissä oleva perustulokokeilu on yksi vastaus tähän.

Sosiaaliturvan uudistaminen edellyttää joidenkin peruskysymysten pohdintaa ja ratkaisuja. Onko sosiaaliturvajärjestelmämme jatkossakin universaali vai syyperusteinen? Malliesimerkki universaaleista eli jokaiselle kuuluvista etuuksista on lapsilisät. Lapsilisä kuuluu automaattisesti kaikille lapsille ja nuorille riippumatta vanhempien tulotasosta. Tällä on suuri merkitys koko järjestelmän hyväksyttävyyden kannalta. Koenko saavani vastinetta maksamilleni veroille?

Toinen ydinkysymys liittyy vastikkeellisuuteen ja vastikkeettomuuteen. Voiko esim työttömyysturvan varassa olevaa velvoittaa ja jos voi niin miten? 

Kolmas keskeinen valinta liittyy siihen, onko sosiaaliturvamme perhe- vai yksilölähtöinen.

Kun kivijalan tyyppisiin avainkysymyksiin on saatu vastaukset, hallinnollinen malli on rakennettavissa lujalle ja kestävälle perustalle. Keskustelua perusperiaatteista ei saa ohittaa liian nopeasti. Yksittäisillä kauniiltakin kuulostavilta ”mainoslauseilla” ei pidä tulevaisuuteen harpata. 

Meillä ei ole vielä kiire hypätä minkään tietyn nimisen mallin taakse. Nyt on aika käydä keskustelua niistä keskeisistä perusvalinnoista, jonka pohjalle toimiva ja työhön kannustava sosiaaliturva saadaan aikanaan rakennetuksi. 

Keskusta on ollut ja sen tulee olla perusturvapuolue. On huolehdittava niiden ihmisten toimeentulosta, joiden omat voimat eivät riitä eikä työn teon perusteella ole mahdollista saada elantoaan. On kyse ihmisarvoisen elämän ylläpitämisestä.