Sosiaaliturvan remontti vahvoille peruskiville

Kolumni Itä-Häme 25.4.2017

Hyvinvointiyhteiskuntamme yksi peruskivistä on sosiaaliturva, joka kantaa eri ja erilaisissa elämäntilanteissa. Työ luo parasta sosiaaliturvaa, mutta aina on suuri joukko ihmisiä, joiden arki on perus- ja sosiaaliturvan varassa.

Sosiaaliturvan perusteet ja rakenne ovat ajalta, jolloin joko ollaan työssä tai ei olla työssä. Suojaosuus työttömyyspäivärahoissa on yksi esimerkki siitä suunnasta johon pitää kyetä etenemään laajemminkin. Ansiotulo (suojaosuus) ei yhtäältä pudota pois työttömyysturvalta, mutta mahdollistaa toimeentulon parantamisen.

Palkkatyön, verotuksen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen edellyttää muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön. Tarvitaan isompi remontti. On kyse tulevan vaalikauden yhdestä suuritöisimmistä asioista.

Järjestelmä on rakentunut pala palalta. Se ei vastaa tätä päivää. Vaikeaselkoisuus ja tulkinnanvaraisuus on vuosien ja vuosikymmenten saatossa lisääntynyt.

Kyse on yhtäältä myös sosiaaliturvan ja palvelujärjestelmän yhteensovittamisesta. Yksi suurimpia sisäisen turvallisuuden uhista on nuorten ja erityisesti nuorten miesten tilanne. Elämänhallinta vaatii tukea. Sosiaaliturvan tulee edesauttaa elämänhallinnan ylläpitämistä.

Jo lyhytaikaiset työsuhteet, osa-aikaiset ja määräaikaiset työpaikat ovat tie syrjäytymisuhan pysäyttämiseksi. Työttömyys on suurin köyhyyden aiheuttaja, siksikin työttömyyden nujertaminen on niin tärkeää.  Ei ole hyväksyttävää, ettei hallinnollisten prosessien takia työtön uskalla ottaa vastaan lyhyttä pätkätyötä, koska oikeutetusti pelkää pitkää viivettä etuuksiensa maksatuksessa. Käynnissä oleva perustulokokeilu on yksi vastaus tähän.

Sosiaaliturvan uudistaminen edellyttää joidenkin peruskysymysten pohdintaa ja ratkaisuja. Onko sosiaaliturvajärjestelmämme jatkossakin universaali vai syyperusteinen? Malliesimerkki universaaleista eli jokaiselle kuuluvista etuuksista on lapsilisät. Lapsilisä kuuluu automaattisesti kaikille lapsille ja nuorille riippumatta vanhempien tulotasosta. Tällä on suuri merkitys koko järjestelmän hyväksyttävyyden kannalta. Koenko saavani vastinetta maksamilleni veroille?

Toinen ydinkysymys liittyy vastikkeellisuuteen ja vastikkeettomuuteen. Saako perusturvan saajaa velvoittaa jotenkin?

Kolmas keskeinen valinta liittyy siihen, onko sosiaaliturvamme perhe- vai yksilölähtöinen.

Kun kivijalan tyyppisiin avainkysymyksiin on saatu vastaukset, hallinnollinen malli on rakennettavissa lujalle ja kestävälle perustalle. Keskustelua perusperiaatteista ei saa ohittaa liian nopeasti. Yksittäisillä kauniiltakin kuulostavilta ”mainoslauseilla” ei pidä tulevaisuuteen hypätä.

Meillä ei ole vielä kiire hypätä minkään tietyn nimisen mallin taakse. Nyt on aika käydä keskustelua niistä keskeisistä perusvalinnoista, jonka pohjalle toimiva ja työhön kannustava sosiaaliturva aikanaan rakentuisi.