Asiaa
Mielipiteitä, kannanottoja, haastatteluja
31.8.2010 STM tiedote Ministeri Rehula: Osatyökykyisillä oltava mahdollisuus palata työhön
6.8.2010 Haastattelu Kainuun Sanomat; Sairaat hoidetaan - terveydestä ei niin väliä
22.7.2010 Helsingin Sanomat; Juha Rehula haluaa pitää esillä eläkeiän nostamisen
13.7.2010 Haastattelu Suomenmaa
07/2010 Haastattelu Apteekkarilehti
12.7.2010 Haastattelu Maaseudun Tulevaisuus
23.6.2010 Kuuskoski jatkaa valtiosihteerinä, Kause ministeri Rehulan erityisavustajaksi
24.5.2010 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula tapaa komissaari László Andorin
18.02.2010: Puhe Tulevaisuuden terveydenhuolto- seminaarissa
06.01.2010: Keskustan pitää uudistua, ei sammaloitua
09.12.2009: Verokeskustelu paljasti linjaerot Keskustan ja Kokoomuksen välillä
27.11.2009: Lääkkeiden hinnat laskivat roimasti
25.9.2009: Arkkiatri Risto Pelkonen esittää progressiota terveyskeskusmaksuihin
2.9.2009 Rehula: Yksi terveydenhuollon malli koko maahan mahdottomuus
12.5.2009 Rehula: Alueellistamispäätökset on valmisteltu huolella
24.3.2009 Rehula: Taantuman oloissa on huolehdittava perusturvasta
25.2.2009 Rehula: Täsmätoimilla laman yli
12.2.2009 Rehula: Hoitotakuulainsäädäntö osoittanut toimivuutensa
30.1.2009 Hallituksen lisätalousarvioesitys on luottamusta herättävä
27.1.2009 Rehula tyytyväinen SATA-komitean linjauksiin
18.11.2008 Keskustan vaatimus alkoholiveron korotuksesta toteutuu
Haastattelu Kainuun Sanomat 06.08.2010, Tanja Nuotio
Sairaat hoidetaan - terveydestä ei niin väliä
Palvelut kaikille: Ministeri Juha Rehulalla ei ole nopeaa ratkaisua tärkeimpään sosiaalipoliittiseen kysymykseen
- Hoidamme sairaita, mutta emme pidä riittävästi huolta terveydestä.
Näin tiivistää sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula (kesk.) tämän hetken yhden keskeisen terveyspoliittisen ongelman Suomessa.
- Me päättäjätkin saamme aina tietoa huippututkimuksesta ja hienoista uusista asioista. Kärjistetysti tämä näkyy vaikkapa siinä, että tsunamin jälkeen saimme tietoa hyvistä ja hienoista suomalaisista ambulanssilennoista, mutta kuinka paljon on tiedossa, että tsunamin jälkihoito jatkuu perusterveydenhuollossa edelleen.
Ennaltaehkäisyä
Itä-Suomen yliopiston yleislääketieteen professori Olli-Pekka Ryynänen ärähti äskettäin, että Suomessa tulisi panostaa ainakin ennaltaehkäisevään päihde- ja mielenterveystyöhön.
Juha Rehulan mukaan Ryynänen on täysin oikeassa siinä, että Suomessa pitäisi hoitaa seurauksien sijasta sairastamisen syitä, jolloin suomalaiset olisivat terveempiä.
- Jos sosiaalipolitiikka onnistuu, olemme terveempiä ihmisiä, Rehula painottaa.
Kainuun malli yksi tapa
Rehulan mukaan tärkein sosiaalipoliittinen kysymys kuuluu, miten turvata palvelut kaikille suomalaisille riippumatta koulutuksesta tai asuinpaikasta.
Selvää, nopeaa ratkaisua ei ministerillä ollut Kajaanissa antaa torstaina Kalevan Kisojen pyörityksessä.
- Kainuun malli on yksi konkreettinen tapa, jolla asiaa yritetään ratkoa, ja säästöä on saatu aikaan. Kainuun kokeilu tavoittelee sitä, että syrjässä asuvakin kokee olonsa turvalliseksi ja että maakunta hoitaa palvelut.
Rehulan mielestä Kainuun malli ei sovi yksi yhteen koko Suomeen, vaan se soveltuu sellaisenaan joihinkin maakuntiin ja muokkaamalla useampaankin. Hän muistuttaa, että pääkaupunkiseutu on täysin oma lukunsa.
*- Mutkainen rahavirta -*
Juha Rehulan mukaan terveydenhuollossa liikkuvat rahat, eli Kelan, kuntien ja valtion rahavirta, pitäisi "purkaa auki". Hänen mukaansa nykyään rahat kulkevat liian monen kanavan kautta.
- Minulle on tullut viestiä, että Kainuun sosiaali- ja terveydenhuolto olisi valmis ottamaan vielä syvyyttä Kainuun malliin ja kokeilemaan "yhden rahamassan" systeemiä.
Uudessa systeemissä ihmisiä ei enää pompoteltaisi luukulta toiselle.
Ainakin osa keskustan päättäjistä on ajanut kansallista terveysrahastoa. Rehula on aiemmin julkisuudessa todennut, että hankkeesta tulee osa puolueen vaalikampanjaa.
- On pakko miettiä keinoja, joilla terveydenhoidon rahoitus turvataan jatkossakin, Rehula on viestittänyt.
Malleista kiistaa
Terveydenhuollon rakenteista Rehula tyytyy Kajaanissa sanomaan, että erilaisia malleja on esitetty, mutta niistä on syntynyt lähinnä poliittisia kiistoja. Rehula viittaa esimerkiksi ns. Risikon malliin.
Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) esitti vajaat vuosi sitten Suomeen perustettavaksi 40-60 sosiaali- ja terveysaluetta, joilla olisi peruspalvelut ja valtaosa erityispalveluista.
Uusi terveydenhuoltolaki on tulossa eduskunnan käsittelyyn syksyllä, ja sen on määrä astua voimaan ensi keväänä. Lain mukaan jokainen saa itse valita hoitopaikkansa perusterveydenhuollossa oman kunnan tai kuntayhtymän alueella.
- Vuonna 2014 perusterveydenhuollon hoitopaikan saa valita mistä päin Suomea tahtoo. Sairaalahoidon paikkaa ei edelleenkään saa valita.
Kuka
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula (kesk.)
Neljännen kauden kansanedustaja nousi sosiaali- ja terveysministeriksi toukokuun lopussa.
Paikka vapautui Liisa Hyssälältä, josta tuli Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja.
Syntynyt 1963 Hollolassa, jossa asuu edelleen.
Koulutukseltaan sosionomi, viimeksi Padasjoen kunnan hallintojohtaja.
Puhui torstaina seminaareissa Vuokatissa ja Kajaanissa ja avasi Kalevan Kisat.
HS - Kotimaa - 22.7.2010 OLLI POHJANPALO
Juha Rehula kaipaa reipasta muutosta terveysasenteisiin
Tutkittua terveystietoa ja neuvontaa on tarjolla runsaasti, mutta ohjeita
pitäisi myös noudattaa
Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa on tarjolla runsaasti, mutta
terveyttä koskevien asenteiden pitää muuttua, sosiaali- ja terveysministeri
Juha Rehula linjaa.
– Suomessa ollaan sellaisessa tilanteessa, että terveystietoa on hyvin
saatavissa, kun vain ihmiset ottaisivat sitä vastaan.
Hän toivookin, että ihmiset havahtuisivat huolehtimaan hyvinvoinnistaan
hyvissä ajoin.
– Liian usein on niin, että terveysasioihin aletaan suhtautua vakavasti
vasta sitten, kun oma tai läheisen terveys alkaa olla uhattuna.
Terveysongelmat eivät riipu iästä, vaan nuorehkojenkin olisi syytä
kiinnittää huomiota vointiinsa.
Ministeri haluaisi kunkin miettivän, mikä on ihmisen ja mikä yhteiskunnan
vastuu terveydenhuollossa.
– Luotammeko siihen, että eletään niin kuin eletään, ja sitten tulee joku
hoitamaan meidät, kun meillä on ongelmia, hän kysyy.
Kansalaiskasvatus ja terveystiedon jakaminen ovat osa kansan
tervehdyttämistä. Ministerin mukaan monia sairauksia voitaisiin joko
ennaltaehkäistä tai niihin voisi vaikuttaa yksinkertaisilla toimilla.
– Nyt on jo faktoina nähtävissä, että tyypin II diabeteksesta on tulossa
kansansairaus. Kyse on asiasta, johon pystyttäisiin vaikuttamaan
painonhallinnalla ja liikunnan lisäämisellä.
Rehula nimeää koulun ja armeijan paikoiksi, joissa pystytään puuttumaan
samalla kertaa suurten joukkojen terveysasenteisiin ja -tottumuksiin.
– Omien kouluikäisten lasteni kautta huomaan, että niihin asioihin, joista
koulussa puhutaan, kiinnitetään huomiota kotonakin.
Keskustan havitteleman seuraavan hallituksen opetusministerin salkun
saaminen ja sen myötä terveysopetuksen kehittäminen voisi Rehulan mielestä
olla askel tiellä kohti terveempää Suomea.
– Toimiva terveyskasvatus on kuitenkin vain yksi osa kansan hyvinvoinnin
turvaamisesta. Tarvitaan useita samaan suuntaan vaikuttavia toimia, hän
muistuttaa.
Ministeri uskoo verotuksen ohjaavaan vaikutukseen. Alkoholi- ja makeisverot
auttavat kuluttajia tekemään parempia valintoja.
Hän kiittää kansanedustaja Timo Kauniston (kesk.) esitystä terveellisen
ruoan verotuksen pienentämisestä. Lisäksi Rehulan mieleen on ollut tämän
hallituksen luoma verovähenteinen liikuntasetelijärjestelmä.
– Liikuntaseteleistä on tutkitusti ollut hyötyä. Ne ovat vieneet terveyttä
pienen pykälän eteenpäin. Yritysten kannattaa panostaa työntekijöidensä
liikuntamahdollisuuksiin, hän sanoo.
– Tällä tavoin ohjaamalla voidaan vaikuttaa. En usko pakkoihin neuvonnassa
enkä tiedottamisessa.
Vaikka maan talous on tiukalla ja terveydenhoidon järjestämisessä on omat
haasteensa, Rehula ei pidä tämänhetkistä tilannetta toivottomana.
– Suomessa on tärkeää huolehtia siitä, että terveydenhuollon palvelut ovat
saatavilla koko maassa. Toinen haaste liittyy väestön ikääntymiseen sekä
teknologian ja lääketieteen kehittymiseen. Jokainen potilas hoidetaan,
ministeri lupaa.
Työterveyshuolto on Rehulan mukaan hyvin toimiva järjestelmä. Maassa on
kuitenkin noin 300 000 työtöntä, ja heidän terveytensä hän haluaa saada
entistä paremmalle tasolle.
– On kysymys ihmisten elämästä ja heidän tulevaisuudestaan. Lähivuosina
jokaisen työpanos on tarpeen.
Rehula pitää tärkeinä aiemmin tehtyjä työttömien terveystarkastuksia. Ne
ovat hänen mielestään välttämättömiä jatkossakin.
– Erillisten määrärahojen sijaan pitäisi olla pysyvää toimintaa, että
mahdollisimman moni työtön voitaisiin kohdata myös hyvinvoinnin
näkökulmasta.
07/2010 Haastattelu Apteekkarilehti, Erkki Kostiainen
Juha Rehula olisi mieluusti myös ensi keväänä nimitettävän hallituksen sosiaali- ja terveysministeri, mutta peruspalveluministerin salkkukin kelpaa.
- Kyllä tää on se mun tontti. Lähtökohta on tietenkin se, että keskusta pärjää vaaleissa, sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula kommentoi Apteekkarilehden haastattelussa.
Pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) hallitus, jossa Rehula jatkaa sosiaali- ja terveysministerinä, nimitetään haastattelua seuraavana päivänä. Viikonvaihteessa pidetyissä hallitusneuvotteluissa sovittiin käytännössä vain, että Vanhasen toisen hallituksen ohjelma viedään maaliin. Muita kirjauksia hallitusohjelmaan ei tehty.
Ministeri ei suunnittele uusia avauksia lääkealalle enää tällä vaalikaudella. Hän ei usko, että eduskunnassa parhaillaan olevat apteekkien palvelupisteitä ja verkkopalvelutoimintaa koskevat lääkelain muutokset ehditään käsitellä niin, että ne tulisivat voimaan jo elokuun alussa.
- Laki ei tule eduskunnasta ulos keskellä kesää. Valiokunnat ovat käytännössä jo päättäneet työnsä tältä istuntokaudelta. Syksyyn mennään, Rehula arvioi.
Myös ratkaisut apteekkimaksun eriyttämisestä pää- ja sivuapteekeilta tehdään vasta syksyllä. Rehula on tietoinen ongelmista, jotka uudistuksen toteuttaminen valtion kannalta kustannusneutraalisti aiheuttaisi apteekeille. Hän kertoo olevansa informoitu myös lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän aiheuttamasta apteekkitalouden nopeasta heikentymisestä.
Kesäkuussa asettamaltaan apteekkitoiminnan kehittämistä pohtivalta työryhmältä ja ministeriön strategiatyöltä Rehula odottaa paljon.
- Lääkehuollon turvaaminen koko maassa on ykköskysymys. Pihtiputaan mummolla ja Kainuun kairan papalla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet [lääkehuollon palveluihin] jatkossakin. Lääkehuolto ja lääkkeet tulee nähdä entistä enemmän terveydenhuollon kokonaisuudessa.
Rehula säilyttäisi itsehoitolääkkeiden myynnin apteekeilla myös ensi vaalikaudella.
- Tällä vaalikaudella edetään varmuudella nykyisellä mallilla. Paineet ovat kovat ja asia ratkaistaan hallitusneuvotteluissa. Keskustassa valmistelutyö lähtee siitä, että lääkkeet pysyvät apteekkimyynnissä. Ei pidä antaa markkinoille ihan kaikkea valtaa, Rehula sanoo.
Rehula pitää hyvänä sitä, että apteekkarit ovat lähteneet tarjoamaan uusia palveluita, mutta varoittaa tarkasti säännellylle alalle vieraista elementeistä.
- Meillä on joitakin instituutioita joihin luotetaan. Yhtään liioittelematta apteekki kuuluu tähän joukkoon. Kansainvälisten vertailujen mukaan lääketurvallisuus on meillä aivan huippuluokkaa. Luottamus ja turvallisuus ovat säilyttämisen arvoinen ydin. Mielikuvituksen käyttö on suotavaa, mutta käytettäköön sitä niin, että se tukee lääkehuoltoa. Ei ole tarkoitus, että apteekeista tulee Veikkauksen myyntikonttoreita, Rehula havainnollistaa.
Rehula haluaa pitää kiinni myös lääkkeiden samanhintaisuudesta ja apteekkimaksusta.
- Samanhintaisuus on tärkeä tasa-arvokysymys ja apteekkimaksu on yksi tasausjärjestelmämalli. Olen tulkinnut, että tämä on ikään kuin alan sisäinen sopimus, miten asia hoidetaan. Tämä on ollut hyvä malli, koska kritiikkiä ei ole kovasti kuulunut.
Toisin kuin kansanedustajakollegansa, Rehula ei juuri pääse nauttimaan pitkästä kesälomasta.
- Tässä virassa lomaa ei ole paljoa kertynyt. Minulla on lomankaltaisia päiviä, joihin sisältyy virkatehtäviä, mutta olo Helsingissä ei ole välttämätöntä, perheen kanssa Saimaan saaressa vaimon mökillä rentoutuva ministeri kertoo.
Miten neljä viikkoa kestänyt tupakkalakko on sujunut?
- Kyllähän tässä kaikenlaisia kuumia aaltoja ja huonovointisuuden tilanteita on ollut. En ole lakossa enkä ole lopettanut, mutta ministerinä ollessa en ole polttanut, Rehula muotoilee.
Mikä tulee ensimmäiseksi mieleen?
Apteekki - lääke
Apteekkari - yrittäjä
Apteekkariliitto - apteekkareiden yhteenliittymä
Interaktio - en tiedä, olisiko pitänyt?
Lääkeneuvonta - oleellinen osa lääkehuoltoa
Hota-pulveri - mummo, söi Hotaa ja Disperiniä
Haastattelu Maaseudun Tulevaisuus 12.7.2010 Juha Aaltoila
Terveydenhoidon rahoitus halutaan yhdelle luukulle
Nykyinen monikanavainen rahoitusmalli on ministerin mielestä tiensä päässä. ”Ihmisiä tässä pompotellaan. Kela työntää maksuja kunnille, kunnat Kelalle, valtio maksaa osan ja potilas maksaa omavastuunsa. Ihminen tässä väliin jää, onko tällainen järkevää?”
”Kaikkien kuntien voimavarat eivät riitä terveydenhoitoon.”
Rehulan lähtökohta on taata ”kaikille mahdollisuus terveydenhoidon palveluihin Kuhmon ja Ilomantsin syrjäisimpiä kairoja myöten.”
Rehulan edeltäjä Liisa Hyssälä (kesk.) on esittänyt samanlaisen käsityksen terveydenhoidon rahoituksesta.
”Uusi terveydenhuoltolaki on alan suurin uudistus sitten erikoissairaanhoitolain säätämisen 1980-luvun lopussa”, Rehula sanoo.
Laki lisää potilaan valinnan vapautta esimerkiksi hoitopaikan suhteen. Laki on herättänyt paljon kysymyksiä, on pelätty muun muassa eliittisairaaloiden syntyä.
”Ei uudistus tule toteutumaan lain ensimmäisenä voimassaolon päivänä. Toiminta muuttuu porrastaen ja saamme vielä tällä vuosikymmenellä nähdä lain toimivan”, Rehula uskoo.
”Ihminen on muutakin kuin ajanvarauskirjan täyte. Potilaan ja palvelun tuottajan ensitapaamisessa on tärkeää, että kontrolli pelaa eli ihminen ohjataan oikeaan aikaan oikeaan tutkimukseen ja oikeaan hoitoon”, hän painottaa.
Rehula on innokas kuntoilija. Hän näkee suuria mahdollisuuksia sairauksia ennaltaehkäisevässä työssä. ”Toimivia hienoja malleja on paljon, niitä on syytä monistaa aktiivisesti.”
Alkuun
Toimivat sairauksien ehkäisyn mallit tulee monistaa laajoiksi
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula puhuu innolla sairauksia ehkäisevien keinojen käytöstä terveydenhuollossa. Jo pieni panostus esimerkiksi työyhteisön ihmisten liikunnan lisäämiseen ja tupakoinnin sekä alkoholin kulutuksen vähentämiseen voi säästää isot rahat sairauksien hoidossa.
Rehula jätti itselleen ministeriksi tultuaan kaksi luottamustointa: kotikunta Hollolan valtuuston jäsenyyden ja Kuntoliikuntaliiton puheenjohtajuuden.
Kuntoliikuntaliitto on luonut työpaikkojen käyttöön toimivia malleja lisätä liikuntaa. Työnantaja saa liikuntaan sijoittamiaan rahoja takaisin esimerkiksi poissaolojen vähenemisestä.
Suomalaisten sosiaali- ja terveysmenojen lasku kasvaa joka tapauksessa, kun väki ikääntyy. Pienetkin keinot on syytä käyttää.
”Työpaikan liikunnan määrärahoista menee usein 80 prosenttia 20 prosentille innokkaita suurkuluttajia. Siinä on miettimisen paikka. Ei sinne välttämättä tarvitse ostaa kalliita laitteita, kunhan väkeä saataisiin ylös sohvasta ja alkuun”, Rehula pohtii.
Häntä surettaa sama kahtiajako lasten keskuudessa. Osa liikkuu niin, että vanhemmilla on kiire kuljetella lapsia harjoituksista toisiin, osa lapsista ja nuorista ei liiku juuri lainkaan.
Kehitys on tyly, jopa pelottava. ”Puolustusvoimien tiedot kutsunnoista ja asepalveluksen alkuajoista ovat karua kertomaa”, Rehula sanoo ja kiittelee puolustusvoimia maan suurimmaksi kuntokouluksi.
Osa alokkaista keskeyttää palvelun alkuunsa, monet saadaan harjoitettua kuntoon ja varsinaiseen asian harjoitteluun.
Pakon kaihtaja pisti itsensä pakon eteen
Rehula pitää pakkoa ”aina huonona vaihtoehtona”, tosin sovelsi sitä itseensä heti ensimmäisenä päivänään terveysministerinä lopettamalla tupakoinnin. ”Minulle on sanottu, että ensimmäiset kymmenen vuotta ovat vaikeimmat”. Lopetuspäätös on pitänyt.
”Pohjois-Savo julistautui savuttomaksi maakunnaksi, lukuisat työpaikat kautta maan ovat savuttomia. Tämän tuloksena aika moni on jättänyt tupakoinnin”, Rehula kiittelee.
Malli on kova hartaalle nikotinistille, mutta savuttomuudesta puhuttaessa Rehula hyväksyy tiukat toimet.
Rehula on paljon pohtinut ihmisten liikkeelle saantia. ”Liikunta vain on sellainen lääke, mistä tulisi itse kunkin huolehtia itse, eli Tarvajärven sanoin, ylös, ulos ja lenkille.”
Erityisen onnistuneena hän pitää lääkäreiden taannoista tapaa määrätä potilaille liikuntareseptejä. Tapa tulisi ottaa tehokäyttöön.
”Minulla on kavereita, joille lääkäri on sanonut, että ala liikkua, jos aiot hankkia itsellesi elinvuosia. Osa on tämän myös uskonut.”
Muutos jatkossakin pysyvä olotila
Rehulan mielestä sosiaalitoimen ja terveydenhoidon byrokratia on monilta osin välttämätöntä asioiden hoitamiseksi. ”Kukaan ei kiellä byrokratian vähentämistä paikallistasolla”, hän muistuttaa.
Hän sanoo saaneensa paljon byrokratian arvostelua enemmän yhteydenottoja siitä, kuinka kaikki koko ajan muuttuu: ”Moni on pyytänyt säätämään lain, ettei uudistuksia tule viiteen vuoteen.”
Rehulasta ei ole moisen toiveen täyttäjäksi. Yksistään lääkkeiden ja hoitomenetelmien kehittyminen tuo muassaan muutoksia tiuhaan, hän sanoo.
”Valitettavasti muutos on pysyvä olotila, meidän pitää kerta kerran jälkeen miettiä uudelleen, kuinka asiat tehdään. En pystyisi lupaamaan edes vuodeksi, ettei mikään muutu.”
Koko maan kattavaa terveyspalvelua
Rehula haluaakin siirtää terveydenhoidon rahoituksen yhdelle luukulle: ”Olen hyvin lämmin ajatukselle, että rahoitus siirtyy kunnilta Kelalle.”
Nykyinen monikanavainen rahoituksen malli on ministerin mielestä tiensä päässä. ”Ihmisiä tässä pompotellaan, Kela työntää maksuja kunnille, kunnat Kelalle, valtio maksaa osan ja potilas maksaa omavastuunsa. Ihminen tässä väliin jää, onko tällainen järkevää?”
Rehulan edeltäjä ministerinä, Kelan nykyinen pääjohtaja Liisa Hyssälä (kesk.) on esittänyt samanlaisen käsityksen terveydenhoidon rahoituksesta.
”Uusi terveydenhuoltolaki on alan suurin uudistus sitten erikoissairaanhoitolain säätämisen 1980-luvun lopussa”, Rehula sanoo.
Laki lisää potilaan valinnan vapautta esimerkiksi hoitopaikan suhteen.
TIEDOTE 23.6.2010
Tiedote 24.5.2010
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula tapaa komissaari László Andorin tiistaina 25. toukokuuta
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula tapaa työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaavan komissaarin László Andorin tiistaina 25. toukokuuta. Aamiaistapaamisessa käydään keskustelua muun muassa Eurooppa 2020 -strategiasta, EU:n köyhyyden vähentämiseen tähtäävistä toimista ja uuden komission lainsäädäntöohjelmasta.
Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula tuo tapaamisessa esille, että köyhyyden vähentämisen tulee säilyä määrällisenä tavoitteena uudessa Eurooppa 2020 -strategissa. Strategia seuraa Lissabonin työllisyys- ja kasvustrategiaa. Sosiaalista ulottuvuutta ei ole aiemmin seurattu EU:n huippukokoustasolla. Määrällisen tavoitteen myötä annetaan nykyisessä tilanteessa kansalaisille viesti, että EU on sitoutunut köyhyyden vähentämiseen.
Kevään aikana on tehty työtä sopivien mittareiden valitsemiseksi jäsenmaiden kesken. Työ- ja sosiaaliministerit keskustelevat köyhyyden vähentämistavoitteista seuraavassa työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston kokouksessa 7. kesäkuuta Luxemburgissa.
Pohjois-Karjalan liikunnan ja Pohjois-Karjalan liiton järjestämä Maakunnan parhaiden palkitsemistilaisuus
Pitää olla unelmia – tavoitteita, jotta ne voivat täyttyä. Olympialainen kultamitali on suurin asia, jonka urheilija voi saavuttaa. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin ei tänäänkään ole pelkkä klisee – ihminen koettelee omia rajojaan, omia voimiaan, omaa osaamistaan. Menestyminen on osa urheilua – pettymykset kuuluvat urheiluun. Monille jo osallistuminen kerran neljässä vuodessa tapahtuvaan maailman kansat kokoavaan suurtapahtumaan on unelman täyttymys. On pitänyt menestyä, jotta voi olla sprinttihiihdon 22 tai karsiutua pisteillä 25,4 finaalista – arvostelulajissa – tavalla jolle ei mitään voidaan.
Liikunnalla ja urheilulla on aina ollut suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja elämänmuodossa. Vaikka tämän päivän peruskoululainen saattaakin kysyä ”kuka Lasse Viren?” nykyinen sukupolvi tarvitsee omat Peetu Piiroisensa ja Janne Tähkänsä. Janne Ahosia, Jari Litmasia ja Aino-Kaisa Saarisia seurataan – heistä otetaan mallia – halutaan toimia ja tehdä kuten he tekevät. Ei ole yhden tekevää, millaista peliä kaukaloissa pelataan tai millaisia lööppejä lasten ja nuorten esikuvina toimivien urheilijoiden edesottamuksista on esillä.
Tänään palkitaan pohjoiskarjalaista menestystä ja onnistumisia laajalla rintamalla. Palkitaan ja muistetaan toimijoita, jotka luovat pohjaa kilpailu-urheilumenestykselle, mutta ja mikä tärkeintä tänään on palkittavana ja kiitettävänä se perustyö. Se arki joka luo mahdollisuuksia, se arki jota ilman ei ole voittamisen juhlia, ja se arki jota henkilökohtaisesti pidän aina vain tärkeämpänä ja merkittävämpänä huomionosoituksena maakunnan kuntien vuoden liikuttajat.
Liikunnan aseman merkitys on viimeisten vuosien aikana noussut – jos mahdollista entisestään. Yhteiskunnan muutokset ja murros viimeisten vuosikymmenien aikana on tarkoittanut mm. sitä, että luonteva työhön ja arkeen liittyvä liikkuminen on vähentynyt. Liikunnan vaikutukset ihmisen terveyteen, hyvinvointiin, hyvään elämään ovat kiistattomat. Liikuntakulttuurin muodot ovat laajentuneet urheilusta kuntoilun kautta terveysliikuntaan. Vaikka wanha sanonta sanookin, että urheilija ei tervettä päivää nää, on kiistatonta se, millaiset vaikutukset painonhallinnassa, jaksamisessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä on sillä että yhdistävänä tekijänä on liikunta moninaisine muotoineen. Käytettävissä olevien tutkimusten mukaan ihmiset suhtautuvat liikuntaan myönteisesti. Myönteisestä ilmapiiristä ja tehdyistä toimenpiteistä huolimatta liikkumisen kokonaismäärä on vähentynyt ja liikuntaerot kasvaneet. Liikunnan monipuolistuneet mahdollisuudet ovat jääneet osittain hyödyntämättä. Liikunnan avulla tapahtuva aktiivisuuden lisääntyminen säästäisi merkittävästi yhteiskunnan varoja. Näköalana voi sanoa yhtään liioittelematta että lähivuosikymmenien yksi suomalaisen yhteiskunnan selviytymistarinoista on toivon mukaan se, että saamme ihmiset ymmärtämään että liikunnan sisällyttäminen omaan elämään on arvokas asia. Koko väestön mittakaavassa yksi aivan keskeinen onnistumisen avain.
Yhteiskunnan ja julkisen vallan rooli liikunnan edellytysten luojana on jatkuvan arvioinnin kohteena. Ei ole sattumaa, että maan hallituksen ohjelmassa on ”terveyden edistämisen politiikka –ohjelma” eikä ole sattumaa, että hallitusohjelmaan on kirjattu että ”liikuntapolitiikalla edistetään väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä elämänkaaren eri vaiheissa painopisteen ollessa lasten ja nuorten liikunnassa. Tavoitteena on vahvistaa paikallisen tason toimintaedellytyksiä, liikunnan laaja-alaista tasa-arvoa sekä liikunnan asemaa kunnallisena peruspalveluna.” Nämä juhlapuheiden ”korulauseet” ovat jalostuneet valtioneuvoston periaatepäätökseksi, joka suuntaa niin käytettävissä olevia taloudellisia voimavaroja kuin linjaa toiminnan painopisteet – periaatepäätökset on pelkistettävissä sanoihin ”liikunnalla terveempänä läpi elämän” – konkreettisina toimenpiteinä voi nostaa esiin seuratoiminnan tuen, olemassa olevan lainsäädännön vireillä olevan valmistelutyön, liikunnan vos yksikköhintaa on nostettu, alle 50 000 liikuntapaikka-avustukset kohdennetaan lasten ja nuorten sekä terveyttä edistävän liikunnan määrärahoista –nämä konkreettisia euroihin liittyviä asioita – listaus periaatepäätöksen konkreettisista toimenpiteistä on vastuutuksineen on pitkä.
Yhteiskunnallisilla toimijoilla on omat vastuunsa. Teillä täällä Pohjois-Karjalassa yhteistyössä oltu liikkeellä tavalla, josta on malliksi otettavaa. Kun kutsussa lukee ”Pohjois-Karjalan liikunta ry ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto kutsuvat teidät” jo se kertoo mistä on kysymys – yhdessä kutsuvat. ja kun on luettavissa tekstiä ”Liikunnan ja urheilun Sporttigaalalla halutaan edistää maakuntahenkeä. Juhlassa nostetaan esiin sitä osaamista, mitä pohjoiskarjalainen liikunta- ja urheilukulttuuri pitää sisällään. Juhla kerää yhteen Pohjois-Karjalan liikunta- ja urheiluväen sekä maakunnan keskeiset vaikuttajat.” Tämä kertoo paljon mistä tänä päivänä parhaimmillaan on kysymys. On kyse tilaisuudesta, joka on perinne. Voi vain kiittää niitä toimijoita, jotka ovat lähteneet – ennakkoluuloisestikin etsimään kumppanuutta semminkin kun samanaikaisesti on nähty se, miten tärkeä merkitys liikunnalla on ja tulee olemaan maakunnan asukkaiden hyvinvoinnin ylläpitäjänä.
Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmissa ja muissa maakunnallisissa strategioissa liikunta ja urheilu on esillä. Yhteistyön syvyyttä ja toisaalta aluejärjestön merkitystä ja roolia maakunnallisena toimijana korostaa Pokalin rooli koordinoijana ja omalta osaltaan toimintojen käytännön jalkauttajana maakuntaliiton liikunnan ja urheilun strategian osalta. Tiivis yhteistyö ilmenee myös paikallisia olosuhteita vähemmän tuntemattomallekin siitä, millaisessa asiantuntijan ja toimijan roolissa liikuntaväki on maakuntaliiton niin hankkeissa asiantuntijoina kuin käytännön toteuttajanakin. Tämänkaltaisen yhteistyö ja sen tiiviys ei ole suinkaan arkipäiväistä ihan joka puolella maatamme. Liikunnan ja urheilun merkitys on tunnustettu ja kyse on muustakin kuin ”urheilunaisten ja urheilumiesten” lisärahavaateista. Liikunta on osa maakuntanne tulevan hyvinvoinnin rakentamista. Tästä voi onnitella niin tämän päivän kuin aikaisempiakin päätöksentekijöitä ja toimijoita.
Suomalainen liikunnan järjestökenttä oli edellisen kerran isommassa liikkeessä edellisen taloudellisen lamamme aikana. Markat olivat konsulttina ja valtiovalta ”ohjaajana” syntyi hallinnollinen rakenne, joka on olemassa tänäin päivänä. Moni asia on hyvällä tolalla, joitakin tuon ajan seurauksena syntyneitä tilanteita on odottaa vieläkin nykyistä jämäkämpää otetta. Kenties suurimman – asetan kysymyksen muotoon – onko valmentajakoulutusjärjestelmä sellaisessa mallissa kuin se kuuluista 2010 –luvulla olla? Vahvoilla ja suurilla lajiliitoilla on asiat kunnossa, mutta sitten… Vähäisimpänä ei ole myöskään kysymys siitä, miten päivä päivältä ammattimaistuva huippu-urheilu valmennusjärjestelmineen asemoidaan. Par’aikaa menossa oleva prosessi kertoo ajan ilmiöstä – tilanteesta missä on jouduttu ja joudutaan miettimään miten käytettävissä olevat voimavarat kohdennetaan. Pienien lajiliittojen yhdistymisistä ainakin keskustellaan. Mailapelit – melonta, soutu jne hakevat päivän termin mukaista kumppanuutta. Kyse ei ole periaatteellisesti ihan pienestä asiasta. Yhtenä peruskysymyksenä on ammattimaisen – osin viihdeteollisuuden osana toimivan kilpaurheilun ja perinteisemmän seuratoiminnan välinen rajanveto. Miksi nostan tämän asian esiin. Suomalaisen liikunta ja urheiluelämän perussolu on urheiluseura, joka pohjaa talkootoimintaan. Mitä selkeämmäksi saamme ammattimaisen urheilun ja liikunnan eron talkoopohjaiseen nähden, on sitä vahvemmat tämän perussolun toimintamahdollisuudet ovat niissä myrskyissä missä EU.sta lähtien on olemassa olevia uhkatekijöitä esim. talkootyön arvottamisen ja lainausmerkeissä hinnan osalta.
Suomalainen seuratoiminta on omalta osaltaan murroksessa – kirjo on laaja - kaveriporukoita, jotka harrastavat harrastamisen vuoksi yhdessä, täysin yritystoimintaan verrattavissa oleviin ammattimaisesti organisoituihin, onpa osalla seuroista selkeä yhteiskunnallinen tehtäväkin esim. lasten iltapäivätoiminnan toteuttajina. Näin tulee olemaan jatkossakin. Osana murrosta kysytään myös sitä, miten seuratyötä jatkossa tehdään. Kaveriporukat jatkavat niin kuin tähänkin asti. Ammattimaistuminen ei tule ainakaan vähenemään. Palvelutuottajina rooli tullee lisääntymään ja monipuolistumaan. Avainkysymys tulee olemaan mistä lapsi- ja nuorisotyöhön sekä liikunnan monimuotoisuudesta voimaa toimintaansa hakevat saavat jatkossa tekijänsä. Vaatimukset toiminnalle kasvavat alati – siellä missä on osaamista ja hyvin hoidettuja toimintoja siellä on myös toimintaa. Näköalana on että pelkän talkootyön varassa ei pystytä vastaamaan vaatimuksiin ja odotuksiin. Seuratoiminnan aktiivisuuden ylläpitäminen tulee olemaan yksi tulevaisuuden avainkysymyksistä. Mistä ihmiset – sekä palkkatyön ja talkootyön välisen tasapainon etsiminen tulee vaatimaan päätöksiä niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.
Suomalainen liikunnan ja urheilun strategiatyö vuoteen 2020, on menossa. Kuluvan kevään aikana tapahtuva valmistelutyö päätyy liikuntaväen omaan päätöksentekoon pohjaavaan Liikuntakulttuurin visioon vuoteen 2020. Näköala tulevaan on se, että liikunnan ja urheilun merkitys tulee jatkossa entisestään lisääntymään. Hallinnon/organisoitumisen tulisi aina vastata parhaalla mahdollisella ja edesauttavalla tavalla toimintaa. Osaamista on – resurssejakin. On tärkeää, että liikuntaväki itse – urheilunaiset ja –miehet pystyvät itse asemoimaan toimintansa ja punnertamaan ratkaisut, joilla olemassa olevia ongelmia pystytään vähentämään ja toisaalta vastaamaan niihin vaatimuksiin, joita yhteiskunnankin taholta liikuntaväkeä kohtaan osoitetaan. Olemassa oleva tilanne tulee kokea mahdollisuutena. Yksi asia, josta joka tullaan asemoimaan on toivon mukaan ja niin uskon valtakunnallisten toimijoiden SLU – Olympiakomitea - Kuntoliikuntaliitto – Nuorisuomi roolien selkiinnyttäminen. Tiedän – ja kun ollaan täällä maakunnassa – itsenäisen alueen maaperällä - kyse on odotetusta ja mahdollistavasta roolittamisesta. Oma –henkilökohtainen mielipiteeni on – asiasta joka ei oikeastaan minulle kuulu, mutta liittyy nykytilan selkiinnyttämiseen ja olemassa olevien vahvuuksien lisäämiseen – että Olympiakomitean tulee ottaa vastuu kilpa- ja huippu-urheilusta.
Liikunnan ja urheilun merkitys on lisääntyy myös jatkossa. Vaikka urheilija ei tervettä päivää näkisikään niin terveempää elämää liikunta tarjoaa. Osalle kyse on ammatista. Monille kunnon kuntalaisille on kyse elämäntavasta. Monet liikkuvat huvin vuoksi – omaksi parhaakseen. Varttuneemmassa iässä olevalle mielen virkistämisestä, eikä kunnon kohentuminenkaan ole kielteinen asia. Lapsille ja nuorille kyse on energian purkamisesta – toivoa sopii että mahdollisemman monelle tuleva elämäntapa. Voittoja ja tappioita, ilon onnen hetkiä ja kyyneleitä, kokemuksia ja elämyksiä, itsensä voittamista – kaikkea tätä ja paljon muuta on liikunta ja urheilu. Onnitteluni kaikille tänään palkittaville, joiden voi vain toivoa jatkavan oman tekemisensä kanssa – ja kun tieto kiirii tämän salin ulkopuolellekin mikäpä sen parempi, mikäli voisimme olla antamassa kipinää myös laajemminkin liikunnan ja urheilun pariin.
Puhe 18.2.2010 Messukeskus
Tulevaisuuden terveydenhuolto - seminaari
Ennustaminen – erityisesti tulevaisuuden ennustaminen ei tunnetusti ole niitä helpoimpia asioita. Meillä on olemassa suuri määrä asioita, jotka kertovat siitä, millaiselta tulevaisuus näyttää – mihin pitää varautua. Olemme koolla teeman kanssa, josta lähtökohtaisesti on olemassa erilaisia näkemyksiä niin puolueiden välillä kuin myös yksittäisten poliittisten toimijoiden kesken puolueiden sisällä.Ikärakenteen muutokset, muuttoliike, teknologian kehitys, terveyserot, osaavan työvoiman tarve on luvuilla osoitettavissa. Hallinnollisissa rakenteissa, hyvinvointipalvelujen järjestämismuodoista ja esim. omavastuuosuuksista löytyy erilaisia näkemyksiä.
Tulevaisuuden kannalta eräs suuria kysymyksiä on, miten omavastuu – yhteisvastuu ja yhteiskunnan vastuu yhteen sovitetaan. Kenen järjestämisvastuulla palvelujärjestelmästä huolehditaan? Mikä on nykyisen monikanavaisen rahoitusjärjestelmän tulevaisuus?
Otsikon ”onko rahastomalli ratkaisu? Tarvitaanko terveysvakuutusta sen suojana?”
Pääministeri Matti Vanhanen nosti esiin tulevaisuuden ehdotuksen tulevaisuuden rahoitusmalliksi terveydenhuollossa. Esitys on ”perustetaan kansallinen terveysrahasto.” Terveyspalvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuualueena olisi käytännössä koko maa. Jokainen suomalainen olisi vakuutettuna. Yhdenvertaisessa asemassa. Ylitettäisiin kuntarajat, hallinnolliset rajat ja julkisen ja yksityisen sektorin rajat. Eurot olisivat yhdessä rahastossa, jossa nykyiset valtion, kuntien ja Kelan terveydenhuoltoon käyttämät rahat olisivat yhdellä hallinnolla, Voi käyttää nimitystä ”kansanvakuutus”.
Perustuslaissa (6 § ja 19 §) jokaiselle kansalaiselle luvataan potilaslähtöinen, tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja laadukas hoito koko maassa. Kysymys kuuluu miten vastaamme ja miten ratkaisemme vuoteen 2022 mennessä on ongelmat jotka näköpiirissämme ovat. Monikanavainen ohjaus ja rahoitus tuottaa saumakohtia hoitoketjuissa. Järjestelmästä puuttuu sekä vastuullinen viimesijainen johtajuus. Asiakas/potilaslähtöisyys ei toteudu. Osaoptimointia esiintyy merkittävästi. Kilpavarustelua tapahtuu. Valinnan vapaus on vähäinen.
Olemassa olevia resursseja hukataan. Erityisesti tulevaisuudessa epäyhtenäinen ja epävarma kunnallinen rahoituspohja on riski. Monet kunnat ovat edelleen pieniä, verotulot heikot ja riskinkantokyky olematon. Väestön ikääntyminen on erityinen haaste kaikissa kunnissa ja erityisesti poismuuttoalueilla. Henkilöstön puute on johtanut hallitsemattomaan ostopalvelujen käyttöön kustannustehottomasti. Olisi mietittävä, onko olemassa parempaa ratkaisua kuin nykyinen! Rahoitusjärjestelmän uudistamisen merkitys ei tällöin ole ihan vähäisessä roolissa. Perustetaan KANSALLINEN TERVEYSRAHASTO, johon yhdistetään koko julkisen terveydenhuollon rahoitus (valtio, kunnat, Kela). Rahastolle siirtyisi järjestämisvastuu terveyspalveluista. Kunnat vakuuttaisivat rahaston kautta omat asukkaansa samalla tavoin kuin yritykset vakuuttavat työntekijänsä. Maksettaisiin vuosittaista vakuutusmaksua lähinnä asukaspohjaisesti ja ne säästyisivät terveysmenojen vaihteluilta. Kansalaiset saisivat jatkossa palvelunsa mistä tahansa järjestelmään kuuluvilta palveluntuottajilta. Palvelujen saatavuus, myös syrjäseuduilta, turvataan sopimusteitse. Palvelujen hankinnat voidaan suunnitella ja tehdä keskitetysti tai hajautetusti- sen mukaan mikä kulloinkin on järkevintä. Tilaajat ja tuottajat erotetaan toisistaan. Kansallisesti yhtenäiset tilaukset ja kilpailutusmenettelyt alueelliset erityistarpeet.
Hyvän hoidon periaatteita, terveyden edistämistä jne. voidaan hyvittää vakuutusmaksualennuksina niille kunnille, jotka pitävät hyvää huolta asukkaisensa terveyden edistämisestä. Malli kerää yhteen ja koordinoi kaikki terveydenhuollon järjestämisen muodot: kunnat, kuntayhtymät ja yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajat. Kaikki olisivat samalla viivalla. Alueelliset organisaatiot huolehtivat palvelujen järjestämisestä, seurannasta ja rahaliikenteestä keskitetysti ohjattuna ja yhteisen tietojärjestelmän turvin. Valtakunnallisen tason ohjausvaikutus toteutuu, kun palvelutuottajat järjestävät palvelunsa siten, että ne huolehtivat asiakkaan koko hoitoketjusta aina sairauksien ennaltaehkäisystä hoitoon ja seurantaan.
Malli poistaisi rahoituksen monikanavaisuuden. Malli poistaisi suuren osan nykyisistä sauma-ja kitkatekijöistä. Malli vahvistaisi kuntien taloutta ja
itsehallintoa vakauttamalla niiden terveysmenojen kehitystä, joka tälläkin hetkellä lienee keskimäärin kuusikymmentä prosenttia kuntien budjeteista.
Kansallinen terveysrahasto tullessaan Kelan yhteyteen voisi hyötyä jo nyt Kelan laajasta toimialasta terveydenhuollossa (esim lääkekorvaukset,
kuntoutus,työterveydenhuolto, sairauden aikaiset tuet jne). Kokonaisuudessaan terveyden ja sairauden kulut voidaan hallita paremmin
kuin nykyisin. Palvelutaso ja kulut on säädettävissä halutulle tasolle. Mitä tapahtuisi terveyskeskuksille ja sairaaloille? Ne jatkaisivat toimintaansa, mutta toiminnan juridinen muoto olisi toinen (esim liikelaitos tai osakeyhtiö). Sh-piirit voitaisiin joko pilkkoa yksiköihin tai yhtiöittää sellaisenaan.
Miten käy syrjäseutujen palveluille? Vastaus: Terveysrahasto voi sopia suurista kokonaisuuksista, johon sisältyvät syrjäseutujen palvelut tai viime kädessä terveysrahasto järjestää palvelut. Hukkuuko demokratia? Demokratia toteutuu neljän kanavan kautta:
1.Kunta toimii "vakuutuksen ottajana" palvelujen asiamiehenä kuntalaisten puolesta
2.Kelan hoitamana terveysrahasto on suoraan eduskunnan valvonnassa.
3.Paikallisesti tai alueellisesti voidaan perustaa yhteistyöelimiä.
4.Keskitetty tiedonhankinta mahdollistaa palvelujen kehittämisen asiakaslähtöisesti.
Mallin tarkastelu tulisi tehdä terveydenhuollon, pitkäaikaishoidon ja vanhustenhuollon tarpeista lähtien. Sitä voidaan toki laajentaa sosiaalihuollonkin tarpeisiin. Mallia on syytä kokeilla sairaanhoitopiirilähtöisesti, jossa on mukana perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja erityissairaanhoidon (ns. miljoonapiirien antamat palvelut)palvelut. Terveydenhuoltomme tulevaisuus tarvitsee näköalan – tavoitetilan siitä mihin olemme menossa! Rahoitusmallin muutos ei ole yhden vaalikauden asia – Vanhanen ja Keskusta ovat valmiita siihen, että asetetaan yhteisesti hyväksyttävissä tavoitteet, määritellen tavoitteen, johon lähdetään kulkemaan.
Kannanotto 6.1.2010
Keskustan pitää uudistua, ei sammaloitua
”Keskustan ja suomalaisen yhteiskunnan menestyksen takana on ollut kyky uudistua ja oivaltaa ajan merkit. Keskustan tulevan johdon valintaa onkin tarkasteltava juuri tästä näkökulmasta. Keskusta ei vahvoista johtajistaan huolimatta ole ollut eikä voi olla yhden osaavan henkilön diktatuuri vaan aito, toimiva kansanliike. Liikkeen vahvuus ja arvo punnitaan aina sen kyvyllä hahmottaa ja ratkaista käsillä olevia ongelmia tulevaisuuteen suuntaavilla toimilla. Menneisyys tarjoaa tähän työhön perspektiiviä mutta vähän työkaluja.
Keskustan kannattaa hyödyntää nyt avautuva mahdollisuus uudistua paitsi poliittisesti ja järjestöllisesti, myös henkilövalintojen kautta. Valittavalla puheenjohtajalla täytyy lähtökohtaisesti olla mahdollisuus johtaa puoluetta useamman vaalikauden ajan. Emme valitse välikauden puheenjohtajaa tai täytä palkintovirkaa.
Johtamiskulttuurin muutos on työelämässä johtanut joukkueena pelaamisen taitojen ja kannustavuuden merkityksen kasvuun, mikä pätee myös poliittisessa johtamisessa. Hyvä puoluejohtaja ja pääministeri on keskusteleva tiimijohtaja, joka osaa näkemyksellisesti hyödyntää myös muiden osaamista.
Puoluejohtajuuden edellytys Keskustassa ei ole 60 vuoden ikä, ei ole ennen ollut, eikä tule tälläkään kertaa olemaan. Puheenjohtajuus ei saa olla ikäkysymys – ei nuorempaan eikä vanhempaan suuntaan. Tärkeämpää on näkemys tulevaisuuden Suomen rakentamisesta, Keskustan linjasta ja toimintatavoista.
Valittaessa Keskustalle puoluejohtoa henkilökysymykset ovat luonnollisesti tärkeitä. Toivomme silti, että kevään aikana esille nousee henkilöspekulointejakin vahvemmin keskustelu puolueen linjasta ja Suomen tulevaisuudesta.”
Keskustan kansanedustajat
Antti Kaikkonen
Timo Kaunisto
Jari Leppä
Mika Lintilä
Juha Rehula
Kimmo Tiilikainen
Suomenmaa 09.12.2009
"Keskusta tasaisi tuloeroja suurituloisten määräaikaisilla veronkiristyksillä"
Verokeskustelu paljasti linjaerot keskustan ja kokoomuksen välillä
Korkeimpien ansio- ja pääomatulojen verotuksen kiristämistä esittänyt pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) perusteli ehdotuksensa yhteiskunnallisella oikeudenmukaisuudella.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan Juha Rehulan (kesk.) on helppo yhtyä Vanhasen linjaukseen.
–Vaalien alla puolueiden pitää pystyä vastaamaan, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu, kun verotusta joudutaan kiristämään. Tästä näkökulmasta pidän Vanhasen ehdotusta hyvänä keskustalaisena kannanottona. Keskustalle verotus on yksi väline, jolla tasataan tuloryhmien välisiä eroja, hän sanoo.
Rehula muistuttaa, että veroratkaisuja tarvitaan talouden tasapainottamiseksi. Palvelujärjestelmä, tulonsiirrot ja sosiaaliturva on pystyttävä rahoittamaan sekä hyvinä että huonoina aikoina. Rehula arvelee verotuksen nousevan yhdeksi seuraavien eduskuntavaalien suurista kysymyksistä.
–Velanotto on vain lyhyen tähtäimen ratkaisu. Vanhasen ehdotus tulee ajankohtaiseksi vuosina 2012–13; tämän päivän asia se ei ole, hän toteaa.
Kokoomus on valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ja puhemies Sauli Niinistön suulla tyrmännyt Vanhasen esityksen.
Niinistö on useaan otteeseen väläytellyt menoleikkauksia, mutta ei ole täsmentänyt niiden kohdetta. Rehula sanoo odottavansa, milloin Niinistö julkistaa leikkauslistansa.
–Hallitus on lähtenyt siitä, että pahimman yli mennään ilman leikkauksia. Pääministerin mielestä leikkauslistoja ei tarvita, ja linjauksella on keskustan eduskuntaryhmän tuki. Ryhmän tuntoja on tässä helppo tulkita, eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana toimiva Rehula sanoo.
Hänen mukaansa verokeskustelussa on kyse isosta periaatteellisesta erosta keskustan ja kokoomuksen välillä.
–Yhtä mieltä ollaan siitä, että ilman veronkorotuksia ei selvitä. Suurin ero on siinä, millaista tasapainoa tasaverotuksen ja progressiivisen verotuksen välillä haetaan, Rehula kiteyttää.
Myös Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Pasi Holm uskoo, että kaikkia veroja joudutaan tarkistamaan.
Holm pitää myönteisenä Vanhasen ajatusta väliaikaisista veronkorotuksista, jotka mahdollistaisivat paluun normaalitilanteeseen laman jälkeen.
Suurituloisten veronkorotukset hillitsisivät myös tuloerojen kasvua, mutta eivät ratkaisevasti.
–Tuloerojen kasvuhan johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että perusturvalla elävien tulot eivät ole kasvaneet 15 vuoteen lainkaan, kun taas palkat ovat nousseet 30 prosenttia. Niin kauan kuin perusturvaa ei nosteta, veroratkaisuilla on vain muutaman prosenttiyksikön suuruinen vaikutus tulonjakoon, Holm arvioi.
Holmin mukaan tuloerojen kaventamisessa keskeisintä on työllisyyden nostaminen mahdollisimman korkeaksi. Näin kaikkein pienituloisimmat pääsisivät osallisiksi palkkatuloista ja sitä kautta myös palkankorotuksista. Hän korostaa, ettei Vanhasen ehdotus ole millään muotoa poissulkeva työllisyyden hoidon näkökulmasta.
–Ehdotus on oikeansuuntainen, mutta sen lisäksi tarvitaan työllisyyttä parantavaa politiikkaa.
Verotuksen uudistamista ja tulonjakoa tutkinut kunnallispolitiikan lehtori Pentti Rönkkö Tampereen yliopistosta kytkee veroratkaisut Holmin tavoin työllisyyden hoitoon ja perusturvan kehittämiseen.
–Nythän valmistellaan samanaikaisesti kaikkia hyvinvointivaltion perustoimintoihin eli palveluihin, verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyviä uudistuksia. Olennainen kysymys on se, onko näille uudistushankkeille olemassa yhteistä arvopohjaa. Rönkön mukaan yhteinen arvopohja puuttuu, ja se näkyy myös tämänhetkisessä verokeskustelussa.
–Suomi on hyvin vahvasti edunvalvontayhteiskunta. Tietyt yhteiskunnalliset intressit näkyvät selkeästi esimerkiksi keskustan ja kokoomuksen välisessä veronokittelussa.
Rönkkö kritisoi käytyä verokeskustelua takertumisesta tulorajoihin ja muihin teknisiin yksityiskohtiin. Rönkön mielestä ensisijaista olisi pohtia sitä, kuinka Suomen verotus- ja sosiaalijärjestelmä saataisiin toimimaan paremmin kokonaisuutena. Rönkön mielestä aikaisemmat veronkevennykset on toteutettu kovin yksipuolisella tavalla.
–Tämän päivän ongelmat ovat peräisin 90-luvulta, jolloin kiristettiin pienituloisten verotusta ja kevennettiin suurituloisten verotusta. Sama asetelma toteutui myös sosiaaliturvaa koskevissa ratkaisuissa, kun ansioturvan edut säilytettiin ja leikkaukset kohdistettiin perusturvan etuihin.
Rönkön mielestä kaikkein tärkeintä olisi lisätä lyhytaikaisen ja matalapalkkaisen työn tekemisen kannustavuutta pienituloisille suunnatuilla veronkevennyksillä.
–Pysyvää kokoaikaista työtä ei löydy kaikille nyt eikä tulevaisuudessa, hän korostaa.
Suomen kuvalehti 27.11.2009
Moni pitää lääkkeiden viitehintajärjestelmää vuosisadan uudistuksena. Lääketeollisuuden mielestä se rankaisee uusien lääkkeiden tuottajia.
Lääkkeiden hinnat laskivat roimasti
Lääkkeiden viitehintajärjestelmä tuotti huhti-syyskuussa, historiansa ensimmäisten kuuden kuukauden aikana 43 miljoonan euron säästöt. Lain valmisteluvaiheessa tavoitteeksi asetettiin runsaat 80 miljoonaa euroa vuodessa, joten toteutuneet säästöt vastaavat tavoitteita.
Kelan tietojen mukaan asiakkaan lääkekulut alentuivat järjestelmän ansiosta 12 miljoonaa euroa. Kelan säästöt olivat 31 miljoonaa euroa.
Lääkkeiden hinnat laskivat puolen vuoden aikana keskimäärin 25 prosenttia. Suuri osa säästöistä tuli lääkkeistä, jotka on suojattu menetelmäpatentilla.
Eduskunta hyväksyi uuden järjestelmän syksyllä 2008 kiivaan kamppailun jälkeen. Uusia lääkkeitä kehittävän teollisuuden etujärjestö Lääketeollisuus ry lobbasi voimakkaasti viitehintauudistusta vastaan. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan Juha Rehulan (kesk) arvio järjestelmästä on positiivinen. ”Lain tavoitteet ovat toteutuneet. Myös kansalaisilta on tullut hyvää palautetta”, hän sanoo.
Samanlaisen arvion esittää Sinikka Rajaniemi, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean uusi johtaja. Hän johti aikaisemmin lääkkeiden hintalautakuntaa, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Rajaniemi on saanut kuluttajapalautetta, jonka mukaan kysymyksessä oli suorastaan ”vuosisadan uudistus”. ”Olennaista on se, että nyt hintakilpailu toimii myös ylemmissä korvausluokissa”, hän sanoo.
Kallista säästämistä
Uusia lääkkeitä kehittävien yritysten arvio ei ole yhtä myönteinen. Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes sanoo, että kiristynyt hintakilpailu on johtanut geneeristen eli kopiolääkkeiden myynnin ja markkinaosuuden kasvuun. Sen sijaan patenttisuojattujen alkuperäislääkkeiden myynnin määrä putosi nopeasti viitehintajärjestelmään siirtymisen jälkeen 15 prosenttia, vaikka kaikkien lääkkeiden volyymi kasvoi kahdeksan prosenttia. Moni alkuperäislääkeyritys joutui supistamaan henkilöstöään uudessa markkinatilanteessa.
Siimes korostaa, että ilman tutkimusta ei ole hyviä lääkkeitä. Hän toivoo, että myös uusien - ja yleensä entistä parempien - lääkkeiden päätyminen potilaiden käyttöön korostuisi lääkepolitiikan tavoitteiden joukossa. ”Säästötavoite ei voi olla ainoa päämäärä; sellainen säästäminen, joka estää hoidon kehittymisen, tulee kalliiksi.”
Hänen mielestään pitäisi luoda nykyistä joustavampia malleja kustannusten hallintaa varten. ”Nykyisin korvausviranomaisella on käytössään vain moukari: korvattavuus voidaan lakkauttaa. Sopimusmenettelyn avulla voisi löytää parempia ratkaisuja.” Muualla EU:ssa kustannuksia kontrolloidaan esimerkiksi takaisinmaksuvelvoitteella: jos korvattavan lääkkeen menekki kasvaa niin, että sen kustannukset nousevat yli sovitun maksimin, lääkeyritys antaa korvausten maksajalle ”paljousalennuksen”.
Väärässä seurassa?
Ennen viitehintajärjestelmän lopullista hyväksymistä muun muassa eduskunnan ulkoasiainvaliokunta varoitti siihen liittyvistä kauppapoliittisista riskeistä - lähinnä Yhdysvaltain vastatoimista. Yhdysvallat seuraa järjestelmällisesti sitä, miten eri maissa sovelletaan teollis- ja tekijänoikeuksia, ja amerikkalaisten mielestä viitehintauudistus heikensi patenttisuojaa. Uudistus nimittäin sisällytti lääkevaihtoon myös tietyt patenttisuojan alaiset lääkkeet vielä patentin ollessa voimassa.
Tämä varoitus osoittautui sikäli aiheelliseksi, että keväällä 2009 Yhdysvaltain kauppaviranomaiset ottivat Suomen Special 301 -tarkkailulistalleen. Listalla on esimerkiksi sellaisia maita kuin Valko-Venäjä, Ukraina ja Tad ikistan. Tosin mukana on Norjakin - samantyyppisin perustein kuin Suomi.
Kansanedustaja Juha Rehula ei osaa arvioida, ovatko uhkakuvat muuten toteutuneet. ”Minua kiinnostaisi, onko toimenpiteellä ollut käytännön vaikutuksia. Niistä minulla ei ole tietoa.”
”Listalle joutuminen ei tehnyt hyvää Suomen maineelle”, sanoo ulkoasiainministeriön kauppapoliittisen osaston kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen. Toistaiseksi faktat puuttuvat esimerkiksi siitä, onko Yhdysvaltain toimenpide vaikuttanut esimerkiksi investointeihin. ”Suomi on listalla väärässä seurassa”, Suvi-Anne Siimes sanoo. Hän arvioi, että kansainvälisten lääkeyritysten suomalaisten tytäryhtiöiden on entistä vaikeampaa houkutella Suomeen investointeja ja tutkimus- ja kehitysprojekteja.
Suomenmaa 25.09.2009
”Ilmaista terveydenhuoltoa ei ole, aina sen joku maksaa”
Arkkiatri Risto Pelkonen esittää progressiota terveyskeskusmaksuihin
Arkkiatri Risto Pelkonen ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula (kesk.) tyrmäävät Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin ajatuksen, että ilmainen terveydenhoito ei kuuluisi rikkaille.
Risto Pelkonen muistuttaa Wahlroosia siitä, että ilmaista terveydenhuoltoa ei ole olemassakaan, sillä joku sen aina maksaa.
Lääkärikunnan vanhimman mielestä Wahlroosin olisi myös hyvä pitää mielessään, että ihmiset ovat perustuslain ja yleisen moraalin mukaan yhtä arvokkaita.
Wahlroos totesi keskiviikkona Ylen A-plussassa, että ilmainen terveydenhuolto kuuluu niille, joilla ei ole varaa maksaa palveluista.
–Sellainen järjestelmä, jossa jokainen maksaisi kykyjensä mukaan on epäreilu. Ei voi olla niin, että vaan rikkaat maksavat ja köyhät pääsevät ilmaiseksi. Sitä paitsi kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, Pelkonen sanoo.
Sen sijaan fiksua Pelkosen mielestä olisi, jos terveyspalvelujen kustannukset perustuisivat kunnissa tulopohjaiseen progressioon.
–Progressiota voitaisiin kasvattaa, eikä niin kuin meillä tehdään, että pääomaverotus on jokseenkin olematonta, mikä lisää eriarvoisuutta, hän sanoo.
Äärettömän epäreiluna ajatuksena Pelkonen pitää Sitran silloisen yliasiamiehen Esko Ahon taannoista esitystä siitä, että hyväkuntoiset saisivat bonuksia ja huonosti terveyttään hoitaneet sanktioita. Arkkiatrin mukaan köyhät maksavat Suomessa terveydenhuollosta enemmän kuin rikkaat, koska käytössä on tasamaksut. Kaikkein köyhimmissä ruokakunnissa välittömät kustannukset omavastuuosuuksineen saattaa merkitä jopa puolta tuloista.
–Wahlroosin tuloissa se on vaan pieni hippu ja tämä on hyvin epäreilua, Pelkonen sanoo.
Epäreiluutta lisää Pelkosen mielestä työterveyshuolto, johon kuuluvat kaikki työtä tekevät ja hyväosaiset. Työelämän ulkopuolella olevat joutuvat maksamaan palveluista erikseen.
Pelkosen mielestä kahden tai useamman kanavan järjestelmä pitäisi purkaa välittömästi.
Pohjoismaissa käytössä oleva vakuutuspohjainen malli, joka toimii pääasiassa verojen kautta on Pelkosen mielestä reilumpi, laadultaan parempi ja huomattavasti halvempi kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa käytössä oleva vakuutuspohjainen järjestelmä joka nielee kaksi kertaa enemmän varoja kansantuotteesta ja silti 50 miljoonaa kansalaista on ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa ja terveyspalveluja.
Kansanedustaja Juha Rehulan mielestä Wahlroosin ajatus liittyy vaaralliseen maailmankuvaan. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan mukaan palvelut ovat olemassa sitä varten, että ne koskevat kaikkia.
–Ne joilla on varaa maksaa enemmän, niin sehän pitää olla mahdollista. En pidä kategorista mallia hyvänä, koska siitä seuraa yleisen hyväksyttävyyden kyseenalaistaminen. Jos väki rupeaa kokemaan verojen maksun vastenmieliseksi, kun ei saa veroeuroilleen katetta, niin siitä ei hyvä seuraa, Rehula toteaa.
Rehula on seurannut mielenkiinnolla keskustelua, jossa velloo kaksi asiaa. Lapsilisien poisottaminen hyvätuloisilta ja eläkekaton säätäminen. Rehula tietää, että keskustan sisällä on erilaisia näkemyksiä näihin asioihin.
–Oma mielipiteeni on se, että yleisen hyväksyttävyyden kannalta on perusteltua maksaa lapsilisät kaikille, ja että eläkekattoa ei tule. Eläkekatto on rinnasteinen terveydenhuoltoon. On ihan selvä, että jos tällainen katto tulisi, niin ne joita asia koskisi, hoitaisivat joka tapauksessa oman eläketurvansa ja oman tulevaisuutensa tavalla jolla ne pärjäävät aina, Rehula sanoo.
–Näinä aikoina on ehkä väärin käyttää sanaa moraali, mutta tässä kohtaa voi sanoa, että yleisen yhteiskuntamoraalin kannalta nämä ovat arveluttavia asioita, hän lisää.
Suomenmaa 02.09.2009
Yksi terveydenhuollon malli koko maahan mahdottomuus
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Juha Rehula pitää sulana mahdottomuutena peruspalveluministeri Paula Risikon ehdottamaa mallia sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi. Rehula kiittää keskustelunavauksesta, mutta ihmettelee julkisuuteen tuotua mallia: uuden terveydenhuoltolain lausuntokierroksella ollut pohjaesitys ja Risikon julki tuoma malli eivät oikein mene yksiin.
- Lain valmisteluhan lähti siitä, että koko maan kattava yksi malli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen on aikansa elänyt, pitää olla mahdollisuus variaatioihin. Risikko tarjoaa nyt yhtä mallia, Rehula ihmettelee.
Rehula on samoilla linjoilla siinä, että joskus on tarpeen tehdä isojakin remontteja. Nyt vain on sellaiselle väärä aika.
- Kunnat ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaatimuksen 20 000 asukkaan väestöpohjasta
perusterveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa.
- Erilaisia yhteenliittymisiä on saatu syntymään enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Kuntakenttä ei nyt kaipaa yhtään uutta hämmennystä eikä
hässäkkää. 40-60 sosiaali- ja terveysaluetta merkitsisi sairaanhoitopiirien lakkauttamista ja monesti pihtisynnytyksellä synnytettyjen alueitten uutta
myllerrystä ja se ei tässä tilanteessa ole oikein.
- Kunnissa ollaan aika kypsiä siihen, että Paras-hankkeesta tuli kuntaliitoshanke, kun sen piti olla kuntarakenne- ja palvelurakenneuudistus.
Tällaisia viestejä kuin Risikon keskustelunavaus ei kunnissa nyt tarvita.
Samaa mieltä Rehula on Risikon kanssa siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteita on uudistettava.
- Keskustan pitkä linja on ollut, että sairaanhoitopiirien työnjakoa on selkiytettävä ja tiivistettävä.
Uudistustarvetta Rehula konkretisoi Matti Vanhasen usein käyttämällä vertauksella: lonkkaleikkauksien teko ei ole tarpeen 60 toimipaikassa.
- Ortopedipula ei kohennu sillä, että rakennetaan uusi hallintomalli. Pitää pystyä keskittämään; operaatioita ei tarvitse jatkossa tehdä kaikkialla
siellä missä missä nykyisin. Rehulan mukaan tulisi lain tasolla miettiä, mitkä ovat lähipalveluita.
Hallinnon järjestäminen on yksi oleellinen osa tulossa olevaa uutta terveydenhuoltolakia.
- Asian käsittelyyn on aikaa vain tämä syksy; hallitus on luvannut, että uusi laki on eduskunnalla helmiskuussa 2010.
- Uusi terveydenhuoltolaki on yksi tämän hallituskauden megaluokan jutuista. Sillä tullaan mittaamaan tämän hallituksen onnistumista. Eli ei ihan
pikkujuttu.
Tiedote 31.8.2009
Rehula: Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteita uudistettava - hallinnollisten rajojen heittely ennenaikaista
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, Keskustan kansanedustaja Juha Rehula pitää välttämättömänä sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteiden uudistamista.
- Palvelurakenteita on uudistettava ja tuottavuutta parannettava. Tarvitaan leveämpiä hartioita vastaamaan lisääntyvään palvelujen kysyntään, jotta selvitään talouden vaatimuksista ja ennen kaikkea osaavan henkilöstön saatavuudesta. Keskustan mielestä palveluiden yhdenvertainen saatavuus on turvattava koko maassa, mutta yhdenvertaisuuden toteutuminen ei ole pelkkää hallintoa - se on moniammatillisuuden lisäämistä ja esimerkiksi normitasolle vietyä lähipalveluiden määrittelemistä. Yhtä ainoaa oikeaa mallia ei ole.
Rehulan mielestä kuntapäättäjiä ei pidä nyt hämmentää uusilla väestöpohjavaatimuksilla ja aluerajoilla, kun kunnat ovat juuri päässeet vauhtiin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain mukaisen 20 000 asukkaan perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen väestöpohjatavoitteen täyttämisessä.
- Jo syntyneiden toimivien yhteistoimintamallien pitää voida jatkaa ja kehittää toimintaansa. Olen samaa mieltä peruspalveluministeri Paula Risikon kanssa siitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on painottunut lähinnä kuntarakennekeskusteluksi. Keskustan mielestä erilaisista hallinnollisista himmeleistä pitäisi päästä eroon. Kuitenkaan vastuunsa tuntevaa kuntakenttää ei pidä hämmentää uusilla vaatimuksilla esimerkiksi väestöpohjaa koskien. Risikon näkemys rakenteiden uudistamisen tarpeesta on oikea, mutta hallinnollisten rajojen heittely on ennenaikaista.
Tiedote 12.5.2009
Rehula: Alueellistamispäätökset on valmisteltu huolella
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula (Kesk.) ihmettelee kansanedustaja Sari Sarkomaan vaatimuksia pysäyttää valtion alueellistamistoimet. Erityisesti alueellistamisselvityksen jälkeen tehty päätös perustaa Kuopioon lääkealan keskus, on joutunut Sarkomaan hampaisiin.
- Jo Lipposen I hallituksen periaatepäätöksestä lähtien Matti Vanhasen II hallitus on päättänyt, että tavoitteena on 4000 - 8000 työpaikan alueellistaminen. Periaatepäätökseen kuuluu keskeisenä se, että uusia toimintoja perustettaessa mahdollinen alueellistaminen selvitetään, Rehula vastaa.
Hän korostaa, että maahan ollaan perustamassa uutta lääkealan keskusta, jonka keskeisenä tavoitteena on huolehtia lääkealan kehittymisestä maassamme ja yhdistää olemassa olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaaksi toiminnaksi.
- Valmistelu hallituksessa on edennyt huolellisesti ja eri vaiheissa poliittisen tuen saaneena eri hallituspuolueiden kesken, Rehula alleviivaa.
Rehula ihmettelee sitä, että jo valmisteluvaiheessa uuden lääkealan keskuksen perustaminen on herättänyt lähes ennen kokematonta kritiikkiä. Valmistelu on kuitenkin edennyt huolellisesti ja eri toimijoiden toiveita huomioiden. Esimerkkinä tästä henkilöstölle ollaan turvaamassa viiden vuoden siirtymäaika.
Rehula painottaa, että lääketurvallisuuden ja kehitystyön, samoin kuin viranomaistoimintojenkin säilyttäminen kaikissa olosuhteissa on ensiarvoisen tärkeää. Siksi aivan turhaa pelottelua pitää välttää.
Kansanedustaja Sarkomaa pohjaa kritiikkinsä eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintöön, jossa mm. pohditaan alueellistamisen puutteita.
- Valiokunta on tehnyt arvokasta työtä, mutta valiokunnan kannanotto ei voi kuitenkaan tarkoittaa vireillä olevien hankkeiden keskeyttämistä, Rehula sanoo.
Tiedote 24.3.2009
Rehula: Taantuman oloissa on huolehdittava perusturvasta
Keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan, kansanedustaja Juha Rehulan mielestä sosiaaliturvaan ja erityisesti perusturvaan liittyviä päätöksiä on kyettävä tekemään myös taantuman oloissa. Nyt tehdyt kehyspäätökset vahvistavat keskustajohtoisen hallituksen viestiä juuri tästä.
- Sosiaaliturvauudistuksen päälinjausten mukaisia päätöksiä niin perusturvan kuin ansiosidonnaisen turvankin osalta ollaan konkreettisesti laittamassa täytäntöön antaen uskoa ja luottamusta uudistuksen toteuttamiseen, Rehula painottaa.
- Päätökset takuueläkkeestä ja lapsilisien ja muiden perhe-etuuksien sitomisesta indeksiin ovat esimerkkejä tästä, Rehula sanoo.
Rehula jatkaa, että työmarkkinatuen ja peruspäivärahan saajien ylläpitokorvauksen lisäksi maksettava uusi aktiivituki on myönteinen uudistus. Aktivointitoimenpiteisiin osallistuvien taloudellinen tilanne kohenee kymmenillä euroilla kuukaudessa, vähentäen näin myös toimentulotuen tarvetta.
- Vanhasen II hallitus on kehysriihessään tehnyt kauaskantoisen ja periaatteellisesti suuren eläkepoliittisen ratkaisun. Kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien eläke nousee n. 685 euroon kuukaudessa. Hallituksen kehyspäätös vahvistaa ja varmistaa uudistuksen rahoituksen ja toteutumisen, Rehula sanoo.
- Keskusta lunastaa näin lupauksensa, kun keskeinen eläkepoliittinen tavoite toteutuu. Kyse on vuosikymmenen eläkeuudistuksesta, joka sisältää ison periaatteellisen ratkaisun pienimpien eläketulojen varassa elävien taloudellisessa toimeentulossa, Rehula linjaa.
Tiedote 25.2.2009
Rehula: Täsmätoimilla laman yli
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan, Keskustan kansanedustaja Juha Rehulan mielestä hallitus parantaa politiikkariihen päätöksillään taantuman vuoksi lomautettujen ja irtisanottujen perusturvaa.
- Jos työtön osallistuu koulutukseen tai muihin työllistymistä tukeviin toimiin, hänen toimeentulonsa paranee. Keskustajohtoinen hallitus ottaa käyttöön työttömän aktiivitoimiin osallistumisen aikaisen korotetun tuen myös perusturvassa. Tämä on selkeä viesti hallitukselta: ketään ei jätetä oman onnensa nojaan, Rehula painottaa.
- Hallitusohjelman tarkistamisen yhteydessä olisi pitänyt tehdä päätökset myös toimeentulotuen laskennallisen osan siirtämisestä Kelan hoidettavaksi. Ratkaisut käytännön toimenpiteineen on tehtävä vielä kuluvan vuoden aikana osana Sata-komitean sosiaaliturvan selkiyttämistyötä, Rehula vaatii.
Muusta politiikkariihen annista Rehula nostaa esille varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn tärkeyden lapsuudesta työelämään. Hänen mukaansa sektorirajat ovat muodostaneet turhia yhteistyön esteitä eikä moniammatillista yhteistyötä ole pystytty toteuttamaan riittävässä määrin.
- Nyt päätetty selvitystyön käynnistäminen hallinnon rakenteiden kehittämiseksi vastaamaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin kokonaisvaltaista hoitamista koko elämän ajan aina työelämään saakka, on myönteinen ratkaisu. Valmistelutyön yhteydessä eräänä keskeisenä asiana on välttämätöntä miettiä, olisiko erityisen perheministeriön perustaminen ajankohtaista, Rehula sanoo.
Tiedote 12.2.2009
Rehula: Hoitotakuulainsäädäntö osoittanut toimivuutensa
Kansanedustaja ja sosiaali- terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula (kesk.) pitää hyvänä uusimpia tietoja potilasjonojen tilanteesta. Yli puoli vuotta hoitoa odottavien määrä kutistui syksyn aikana pienemmäksi kuin koskaan aiemmin hoitotakuun aikana.
Jonossa oli vuodenvaihteessa noin 1 700 potilasta. Vielä elokuussa jonoissa oli 3 000 potilasta enemmän. Pääministeri Vanhasen I hallituksen aikana lainsäädäntöä luotaessa leikkausjonoissa oli 60000 henkilöä.
- Hoitotakuulainsäädäntö on siis osoittanut toimivuutensa, Rehula sanoo. Mahdottomalta vaikuttaneesta tilanteesta on oikein tehtyjen toimenpiteiden ansiosta mahdoton on tehty mahdolliseksi, Rehula jatkaa. Saavutettu tilanne pitää pystyä turvaamaan jatkossakin.
Hoitoon pääsy parani nopeasti varsinkin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Jonot lyhenivät erityisesti silmätaudeissa, ortopediassa sekä korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa.
- Hoitotakuulainsäädännön tärkein tehtävä on turvata hoitoonpääsy ja riittävät toimenpiteet kohtuullisessa ajassa kaikille ja asuinpaikkaa katsomatta, Rehula mainitsee.
Tiedote 30.1.2009
Hallituksen lisätalousarvioesitys on luottamusta herättävä
Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula on tyytyväinen, että keskustajohtoinen hallitus jatkaa johdonmukaisesti perusturvan uudistamista. Talouden luottamuspaketti sisältää päätökset nk. takuueläkkeestä ja perusturvan indeksisitomisista. Hallitus päätti vuoden ensimmäisestä lisätalousarvioehdotuksesta tänään.
- Ensimmäiset SATA-komitean linjausten mukaiset päätökset on tehty. Nyt tehdään suomalaista eläkepolitiikan historiaa, Rehula sanoo.
Pienimpien eläkkeiden kohtuullisen tason turvaamiseksi hallitus sitoutuu ottamaan käyttöön takuueläkkeen 1.3.2011 lukien. Vuositalolla kustannukset ovat 111 miljoonaa euroa. Takuueläkkeen taso on tämän päivän rahassa 685 euroa/kk.
- Keskustan pitkäaikainen tavoite mm. lapsilisien sitomisesta indeksiin toteutuu, Rehula iloitsee. Lapsilisän lisäksi vähimmäispäivärahat, kotihoidontuki ja yksityisen hoidon tuki sidotaan kuluttajahintojen muutosta kuvaavaan indeksiin. Ensimmäinen korotus tehdään 1.3.2011.
SATA-komitean linjaukset ja keskustajohtoisen hallituksen talousarvioehdotukset osoittavat että työtä perusturvan parantamiseksi tehdään tosissaan, yhteistyöhakuisesti ja yhteisvastuullisesti, Rehula sanoo.
Tiedote 27.1.2009
Rehula tyytyväinen SATA-komitean linjauksiin
Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula pitää sosiaaliturvan uudistamiskomitean linjauksia hyvinä.
- Lapsilisien sitominen indeksiin on hyvin perusteltua. Huolimatta keskustajohtoisten hallitusten merkittävistä panostuksista lapsiperheiden tulonsiirtoihin, lapsiperheiden toimeentulon kehitys on jäänyt jälkeen muun väestön toimeentulon kehityksestä, Rehula mainitsee. Hän muistuttaa tämän vuoden alussa toteutuneesta historiallisesta tulonsiirrosta, jossa minimipäivärahoja korotettiin työmarkkinatuen tasolle.
- Perheille korotus on merkittävä, 170 euroa kuussa. Myös lapsilisien tasoa ensimmäisestä ja kolmannesta lapsesta alkaen on korotettu Vanhasen hallitusten toimesta. Indeksiin sitominen tekee lapsilisäkorotuksista kuitenkin kestävämmän ja pitkäjänteisemmän, Rehula toteaa.
- Tulonsiirtojen pitkän aikavälin tavoite tulee olla riittävä perusturva. Etuuksien tasojen pitää olla sellaisia, ettei ihmisten tarvitse turvautua toimeentulotukeen. Maksettavia etuuksia, kuten lapsilisiä, kotihoidontukea ja vanhempainrahoja on tarkasteltava osana verotuksen, maksujen ja palvelujen kokonaisuutta. On tärkeää, että sosiaaliturvajärjestelmää kehitettäessä tulonsiirtojen ostovoima säilyy tasokorotuksin ja indeksitarkistuksin, Rehula kiteyttää.
Rehula kiittelee päätöstä nk. takuueläkkeestä. Hän painottaa kuitenkin, että tasokorotuksien lisäksi tärkeää on huolehtia siitä, että eläkepolitiikan suuntaa muutetaan pitkäjänteisemmäksi ja kestävämmäksi. Juuri tähän pyritään takuueläkkeen myötä.
Keskustajohtoinen hallitus siis jatkaa johdonmukaista linjaansa muuttamalla sosiaalisesti oikeudenmukaisia lupauksia teoiksi. Yli vaalikauden jatkuva sosiaaliturvan uudistaminen on nykyisen hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Uudistuksella on paitsi sosiaalipoliittinen painotus, myös vahva työllisyys- ja talouspoliittinen tavoite. Tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa.
Tiedote 18.11.2008
Keskustan vaatimus alkoholiveron korotuksesta toteutuu
Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula (Kesk.) pitää talouspoliittisen ministerivaliokunnan ratkaisua nostaa kaikkien alkoholijuomien veroa 10 prosentilla oikeana ja oikea-aikaisena ratkaisuna.
- Keskusta on koko hallituskauden ajanut alkoholiveroon maltillisia mutta terveyspoliittisista lähtökohdista riittäviä korotuksia. Kulutus on suorassa yhteydessä alkoholin saatavuuteen ja hintaan. Rehula painottaa.
Alkoholin kulutus on vuodesta 2003 kasvanut noin 15 prosentilla. Tavoitteena on alkoholijuomien kokonaiskulutuksen laskeminen vuoden 2003 tasolle. Viimeksi tehty veronkorotus on hillinnyt ja kääntänyt kotimaista kulutusta laskuun.
Veronkorotus lisää valtion verotuloja 65 miljoonaa euroa. Alkoholin vähittäishintoihin tulee noin 4,5 % korotus.
- Veronkorotukset yksin eivät ole patenttiratkaisu, mutta on tärkeää, että veronkorotus tehdään alkoholin sosiaali- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi, Rehula muistuttaa.