Vahinkoja sattuu - luottamuksestakin kyse
Kolumni Seutuneloset 6.7.2011
Kaikki viime kauden kansanedustajat saivat sähköpostia menneellä viikolla. Meitä lähestyttiin kysymyksellä, miten on tarkoitus viettää kolmen kuukauden kesäloma.
Kysymyksen lähettäjältä joko unohtui tai sitten muuten vaan jäi huomioimatta kaksi pientä asiaa. Vaalit käytiin jo ja vaihtuvuus oli sen verran suurta, että lähes puolet viesteistä meni väärään osoitteeseen. Toisekseen vaikka istuntovapaa aikaa onkin useampi viikko, sitäkään ei ole kolmea kuukautta ja kaikenlaista työhön liittyvää on kyllä ihan riittämiin ennen kuin seuraavan kerran täysistunto alkaa.
Sattuuhan näitä - vahinkoja. Tällainen jutunteon pohjaksi tehty massakyselykään ei tietenkään suuren suurta esiin nostamistakaan ansaitsisi, mutta kuvaa hyvin millaista tämä tänään on. Kansanedustajilta saa kysyä suunnilleen mitä vaan tai itse asiassa kysytään vielä enemmän. Jos jostain syystä sattuu käymään niin, että vastauksien perusteella ei kunnon juttua saataisi tehtyä se tehdään joka tapauksessa, olipa sillä sitten enää alkuperäisen kysymyksen kanssa kovinkaan paljon tekemistä tai ei.
Ensimmäisten uuden eduskunnan viikkojen aikana on voinut havaita senkin, että kun vaaleissa haluttiin muutosta sellainen toki saatiin. Elämme kuitenkin "kun mikään ei riitä" -hengessä niin siitä seuraa, että sepä ei sitten riittänytkään. Näiltä osin entinen meininki jatkuu.
Kohteiksi kyllä saatiin uusia tyyppejä ja persoonia. Tässä kohtaa on helppoa ennustaa, että kierrokset eivät ole ainakaan vähenemään päin. Toinen puoli tälle on se, että siitä kirjoitetaan mitä halutaan lukea olipa sitten perusteita vain siteeksi, tai ehdittiinpä sitten taustoja tarkistaa tai vain sinnepäin.
Häviäjä tiedossa
Huolestuttavaa minusta on - ihan tiedon - siis tiedon - välityksenkin kannalta se, että tällainen tekeminen on yhä tavanomaisempaa aina vain laajemmin. Kilpailu on kovaa - se voittaa kuka ehtii ensin.
Olen aina sanonut ja tulen sanomaan, että kirjoittaa pitää ja epäkohtiin pitää puuttua. Aiheita kyllä riittää ja tulee riittämään. Ajasta vaan taitaa olla pulaa, niilläkin ja varsinkin niillä, joilla olisi halua, ammattitaitoa ja osaamista toimia toisin.
Yksi asia on aina varmaa - häviäjä on tiedossa etukäteen - aina. Toinen asiakin on varmaa, huomenna on jo uudet jutut.
Tuntoja ja tunnelmia
Eduskunnan istunnot keskeytettiin mielenkiintoisissa tunnelmissa. Maan hallituksen 89-sivuinen hallitusohjelma sai luottamusäänestyksissä eduskunnan enemmistön tuen.
Vähintään yhtä olennaista kuin millaista tekstiä ohjelmaan on kirjoitettu tai millaisilla luvuilla ministereitä tuetaan on se, millaisilla tunnelmilla ja mielialoilla ollaan liikkeellä.
Monet toki olivat hyvillä mielin. Viikkojen vaikeaksi äitynyt punnertaminen oli takanapäin. Valtaakin jaettiin, ja onnistujia/menestyjiä ovat monet.
Natiseva luottamus
Miesmuisti on tunnetusti lyhyt - vain viikkoja tai enintään muutamia kuukausia. Neljän, kahdeksan tai kahdentoista vuoden takaista tilannetta ei kaikkineen voi mieleen palauttaa, mutta jotain kuitenkin.
Uuden alku ei tapahtunut mitenkään riemumielellä. Se näkyy ja kuuluu myös tunnelmissa. Riemunkiljahdukset ovat olleet vähissä.
Toki osansa koettuun tuo se, millaiseen tulevaisuuteen tällä hetkellä arvioimme menevämme. Jos on oman maan asioissa uudelleenarvioitavaa ja vaikeita päätöksiä on edessä melkoisen synkiltä näyttävät näkymät myös rajojemme ulkopuolella. Vastuu painaa mieliä.
Jotain tunnelmat valottavat myös siitä, millaista yhteisen tekemisen alkutaipaleet ovat olleet. Ei taida hallituksen sisäinen luottamus olla vielä ihan betonia. Nitinää ja natinaa on voinut havaita. Tästä ei tietenkään oppositiosta kannata liiemmälti huolta kantaa, mutta päätöksentekokyvystä se jotain kertonee. Ennustamaan en tässä kohdassa ala ja taipumusta on sille, että takkuamisen jälkeen yhteinen sävelkin löytyy, mutta ennusmerkit ovat - erilaiset.